Hei!
Tänään oli sitten oikeasti tet-jaksoni viimeinen päivä. Silloin, kun tiedän jonkun sellaisen asian olevan pian ohi josta pidän, taistelen kelloa vastaan. En sentään aseta aikoja päin prinkkalaa, mutta kieltäydyn katsomasta kelloa.
Olen ollut nyt kaksi viikkoa tet-harjoittelijana Kynnyksessä, enkä kertaakaan aikaisemmin ole käynyt ilmoittamassa lähdöstäni Kallelle joka oli vastuuhenkilöni. Tänään kuitenkin koin sen velvollisuudekseni, minusta oli oikein, että ilmoitin lähteväni, kun tet-jaksoni päättyi kokonaan.
Oli miellyttävää, kun lähtiessäni Kalle pyysi käymäään uudestaan, kehotti tulemaan mukaan Kynnyksen toimintaan ja sanoi olevansa iloinen, siitä, että olin ollut Kynnyksessä. Jaksosta jäi hyvä mieli, mutta harmittaa vähän, koska olen - kuten ennenkin olen maininnut, täysin varma siita, että Kalle olisi voinut hymyillä, enkä ehtinyt nähdä sitä.
Huomenna osa Kynnyksen työntekijöistä on lähdössä Etiopiaan, heillä on siellä joku yhteistyöprojekti. He ovat lähdössä aikaisella aamulennolla, joten tiedossa on aikainen herätys. Toivotetaan heille hyvää matkaa.
Sain eilen kirjoitetuksi sen novellin jonka ideoista kirjoitin aikaisemmin. Se on nimeltään "suru sumentaa silmiäni." Laitan siitä linkin tähän.
http://www.rakkausrunot.fi/runoilija.php?runid=42046&luokka=90
Nyt on aika palata kouluun ja maanpinnalle, keskittyä olenaiseen.
perjantai 31. lokakuuta 2008
keskiviikko 29. lokakuuta 2008
musiikkia, ihmistuntemusta ja juonenpätkiä.
Hei!
Olin eilen bänditreeneissä. Meidän toinen opettajamme oli kuumeessa. Meillä oli muutenkin vähän hassut treenit, kun toisen samaan aikaan kokoontuvan bändin opettajat olivat Irlannissa. Niinpä meillä oli kahden bändin treenit samaan aikaan samassa tilassa ja vain yksi opettaja. Ei se sitten paljon haitannut, kun vauhtiin päästiin. Soitimme J.Karjalaisen kappaletta "mä olen mies" ja tunnelma oli taas aivan mahtava. Tosin totesimme, että yksi opettaja noin isolle joukolle on aivan liian vähän. Bändissä soittaminen on ihanaa, se vapauttaa niin ettei voi ajatella muuta kuin soittamista, kaikki muu katoaa. Hyvät kirjat ovat vähän samanlaisia, niihin uppoaa niin täysin.
Tätä bändijuttua täytynee selittää vähän. Soitan musiikin erikoispalvelukeskus Resonaarissa. Siellä soitetaan kuvionuoteilla jotka vastaavat täysin normaalia nuottisysteemiä. Ihmeelliset koukerot on vain korvattu muodoilla ja väreillä. Kuvionuotit on keksitty suomessa vuonna 1995 ja niiden keksijä on sama mies, joka nyt johtaa Resonaaria. Resonaari on ihana paikka, usein sanonkin sitä toiseksi kodikseni.
Kertoilen koulkuskilleni usein juttuja Resonaarista ja hän nimitti minua kerran Resonaarin käveleväksi mainos tauluksi. Ehkä olenkin sitä, mutta en tarkoituksella.
Tet-jaksoni Kynnyksessä alkaa uhkaavasti olla ohi. Täytyy opetella uudestaan koululaiseksi. Se on tylsää ja jotenkin surullistakin, olen kotiutunut sinne niin hyvin ja oppinut pitämään kaikista työntekijöistä siellä, jopa.., niin kaikista. Luulen, että ihmistuntemukseni on parantunut jonkin verran näiden kahden viikon aikana.
En ole ikuisuuteen kirjoittanut mitään, mutta nyt tuntuu siltä, että olisi jopa pakko kirjoittaa, kunnon juonta ei vielä ole, mutta monia kohtauksia on jo olemassa, pitäisi vain kehittää juoni johon ne voisi helposti ja järkevästi istuttaa.
Olin eilen bänditreeneissä. Meidän toinen opettajamme oli kuumeessa. Meillä oli muutenkin vähän hassut treenit, kun toisen samaan aikaan kokoontuvan bändin opettajat olivat Irlannissa. Niinpä meillä oli kahden bändin treenit samaan aikaan samassa tilassa ja vain yksi opettaja. Ei se sitten paljon haitannut, kun vauhtiin päästiin. Soitimme J.Karjalaisen kappaletta "mä olen mies" ja tunnelma oli taas aivan mahtava. Tosin totesimme, että yksi opettaja noin isolle joukolle on aivan liian vähän. Bändissä soittaminen on ihanaa, se vapauttaa niin ettei voi ajatella muuta kuin soittamista, kaikki muu katoaa. Hyvät kirjat ovat vähän samanlaisia, niihin uppoaa niin täysin.
Tätä bändijuttua täytynee selittää vähän. Soitan musiikin erikoispalvelukeskus Resonaarissa. Siellä soitetaan kuvionuoteilla jotka vastaavat täysin normaalia nuottisysteemiä. Ihmeelliset koukerot on vain korvattu muodoilla ja väreillä. Kuvionuotit on keksitty suomessa vuonna 1995 ja niiden keksijä on sama mies, joka nyt johtaa Resonaaria. Resonaari on ihana paikka, usein sanonkin sitä toiseksi kodikseni.
Kertoilen koulkuskilleni usein juttuja Resonaarista ja hän nimitti minua kerran Resonaarin käveleväksi mainos tauluksi. Ehkä olenkin sitä, mutta en tarkoituksella.
Tet-jaksoni Kynnyksessä alkaa uhkaavasti olla ohi. Täytyy opetella uudestaan koululaiseksi. Se on tylsää ja jotenkin surullistakin, olen kotiutunut sinne niin hyvin ja oppinut pitämään kaikista työntekijöistä siellä, jopa.., niin kaikista. Luulen, että ihmistuntemukseni on parantunut jonkin verran näiden kahden viikon aikana.
En ole ikuisuuteen kirjoittanut mitään, mutta nyt tuntuu siltä, että olisi jopa pakko kirjoittaa, kunnon juonta ei vielä ole, mutta monia kohtauksia on jo olemassa, pitäisi vain kehittää juoni johon ne voisi helposti ja järkevästi istuttaa.
maanantai 27. lokakuuta 2008
kunnallisvaalien jälkeen..
Hei!
Aamulla herätessäni olin melkein varma, että kunnallisvaaleissa kävi hyvä tuuri, ja että kannattamani ehdokas pääsi valtuustoon. Eihän minulla mitään päätäntävaltaa ole, 15-vuotias, kun ei vielä saa äänestää. Kai tämä harha johtui siitä, että vihreät saivat enemmistön täällä Helsingissä, mutta Kalle Könkkölää ei vain oltu äänestetty tarpeeksi. Niimpä olin koko aamun kärttyinen, kun äidin kanssa olimme menossa kaupunkiin ja äiti etsi metro-lehdestä vaalien tuloksia (itse en uskaltanut katsoa.)
Kai se on vähän väärin, että ihmiset äänestävät tuttujaan ja puolituttujaan tai ihmisiä jotka tietävät. Itse olisin kuitenkin sortunut samaan ansaan, mutta tällä kertaa ihan aiheesta, uskon nimittäin vakaasti, että Kalle olisi ajanut juuri meidän vammaisten asioita. Aloin harminpuuskassani miettiä ihan vakavasti miten voisin itse pyrkiä mukaan politiikkaan sitten, kun ikävuoteni riittävät, enkä ole vieläkään hylännyt ajatusta.
Kynnyksessä kuitenkin sanoivat, että Kalle oli päätynyt varasijalle, toivotaan, että hän pääsee joskus oikeastikin vaikuttamaan asioihin.
Olin tänään psykologilla ja hänen teettämänsä testit olivat aivan uskomattoman huvittavia ja suurimmaksi osaksi myös todella helppoja. Yksikin tehtävä oli sellainen, jossa piti selittää erinäisten sanojen merkityksiä, kuten esimerkiksi ampiainen, tai kertoa vastaus helppoihin päässälaskuihin.
Aamulla herätessäni olin melkein varma, että kunnallisvaaleissa kävi hyvä tuuri, ja että kannattamani ehdokas pääsi valtuustoon. Eihän minulla mitään päätäntävaltaa ole, 15-vuotias, kun ei vielä saa äänestää. Kai tämä harha johtui siitä, että vihreät saivat enemmistön täällä Helsingissä, mutta Kalle Könkkölää ei vain oltu äänestetty tarpeeksi. Niimpä olin koko aamun kärttyinen, kun äidin kanssa olimme menossa kaupunkiin ja äiti etsi metro-lehdestä vaalien tuloksia (itse en uskaltanut katsoa.)
Kai se on vähän väärin, että ihmiset äänestävät tuttujaan ja puolituttujaan tai ihmisiä jotka tietävät. Itse olisin kuitenkin sortunut samaan ansaan, mutta tällä kertaa ihan aiheesta, uskon nimittäin vakaasti, että Kalle olisi ajanut juuri meidän vammaisten asioita. Aloin harminpuuskassani miettiä ihan vakavasti miten voisin itse pyrkiä mukaan politiikkaan sitten, kun ikävuoteni riittävät, enkä ole vieläkään hylännyt ajatusta.
Kynnyksessä kuitenkin sanoivat, että Kalle oli päätynyt varasijalle, toivotaan, että hän pääsee joskus oikeastikin vaikuttamaan asioihin.
Olin tänään psykologilla ja hänen teettämänsä testit olivat aivan uskomattoman huvittavia ja suurimmaksi osaksi myös todella helppoja. Yksikin tehtävä oli sellainen, jossa piti selittää erinäisten sanojen merkityksiä, kuten esimerkiksi ampiainen, tai kertoa vastaus helppoihin päässälaskuihin.
sunnuntai 26. lokakuuta 2008
blogin avaus
Hei
Tästä viestistä tulee varmasti aika lyhyt. Tänään ajattelin kuitenkin kirjoittaa jotakin saadakseni kirjoittamisen alkuun.
Olen yhdeksännellä luokalla ja meillä on nyt kahdenviikon tet-jakso, josta ensimmäinen viikko on jo tosin takana. Minusta on ollut mukavaa käydä työelämässä, ja on mukavaa, että vielä on viikko edessä. Toisaalta mietin tässä, että miten sopeudun taas takaisin koulunpenkkiin, sillä meillä oli ennen tet-jaksoa kolmen päivän syysloma.
Syyslomalla osallistuin Invalidiliiton järjestämille nuorten vammaisten vaikuttajapäiville.
se oli ensimmäinen kertani ja olin kaikista nuorin. Minulla ei ollut omaa avustaa mukana, mutta se ei haitannut, koska sekä muut osanottajat että ohjaajat ja yleisavustajat huolehtivat minusta loistavasti. Nuoruuteni takia/ansiosta päädyin jutunaiheeksi IT-lehteen. Vaikuttajapäivien ensimmäisenä päivänä (torstai 16.) oli ohjelmassa oikeastaan vain istuskelua ja vaihtuvien luennoitsijoiden kuuntelua, mutta seuraavana päivänä ja kohtalaisen hyvin nukutun hotelliyön ja tukevan aamiaisen jälkeen oli vuorossa vierailu eduskuntaan ja helsinginsanomientoimitukseen. Puheenaihe eduskunnassa oli vammaispalvelulain muutos ja sitä seuraavat edut ja hesinginsanomissa opastettiin hyvän lehtijutun kirjoittamisessa. Vaikuttajapäivät olivat uskomaton kokemus ja menen varmasti ensivuonnakin, jos vain mahdollista on.
Tet-paikkani on Kynnys ry, se on vammaisten oikeuksia valvova järjestö. Tälläviikolla olen inventoinut salapoliisikirjoja niin, että kirjat alkavat pikkuhiljaa väsyttää vaikka rakastankin niitä kovasti ja olen varma, että mikäli joskus itse kirjoitan kirjan sen henkilöistä joku on varmasti vammainen.
Huomenna minulla on lasten ja nuorten sairaalassa aika psykolokille, mutta ehdin vielä pariksitunniksi Kynnykseen.
Tästä viestistä tulee varmasti aika lyhyt. Tänään ajattelin kuitenkin kirjoittaa jotakin saadakseni kirjoittamisen alkuun.
Olen yhdeksännellä luokalla ja meillä on nyt kahdenviikon tet-jakso, josta ensimmäinen viikko on jo tosin takana. Minusta on ollut mukavaa käydä työelämässä, ja on mukavaa, että vielä on viikko edessä. Toisaalta mietin tässä, että miten sopeudun taas takaisin koulunpenkkiin, sillä meillä oli ennen tet-jaksoa kolmen päivän syysloma.
Syyslomalla osallistuin Invalidiliiton järjestämille nuorten vammaisten vaikuttajapäiville.
se oli ensimmäinen kertani ja olin kaikista nuorin. Minulla ei ollut omaa avustaa mukana, mutta se ei haitannut, koska sekä muut osanottajat että ohjaajat ja yleisavustajat huolehtivat minusta loistavasti. Nuoruuteni takia/ansiosta päädyin jutunaiheeksi IT-lehteen. Vaikuttajapäivien ensimmäisenä päivänä (torstai 16.) oli ohjelmassa oikeastaan vain istuskelua ja vaihtuvien luennoitsijoiden kuuntelua, mutta seuraavana päivänä ja kohtalaisen hyvin nukutun hotelliyön ja tukevan aamiaisen jälkeen oli vuorossa vierailu eduskuntaan ja helsinginsanomientoimitukseen. Puheenaihe eduskunnassa oli vammaispalvelulain muutos ja sitä seuraavat edut ja hesinginsanomissa opastettiin hyvän lehtijutun kirjoittamisessa. Vaikuttajapäivät olivat uskomaton kokemus ja menen varmasti ensivuonnakin, jos vain mahdollista on.
Tet-paikkani on Kynnys ry, se on vammaisten oikeuksia valvova järjestö. Tälläviikolla olen inventoinut salapoliisikirjoja niin, että kirjat alkavat pikkuhiljaa väsyttää vaikka rakastankin niitä kovasti ja olen varma, että mikäli joskus itse kirjoitan kirjan sen henkilöistä joku on varmasti vammainen.
Huomenna minulla on lasten ja nuorten sairaalassa aika psykolokille, mutta ehdin vielä pariksitunniksi Kynnykseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
