mihin seuraavaksi?

Hei!

Tänään sain ensimmäistä kertaa käteeni koulutusoppaan. Se on opas joka sisältää kaikki Helsingin lukiot ja ammattikoulut. Ammattikoulujen ja lukijoiden perustiedot oli kaikista paikoista merkitty siihen oppaaseen, samoin keskiarvorajat ja lukioista kielivalinnat. Tietysti myös avointenovien päivämäärät. Monelle valinta on vaikea, mutta minä tiesin jo 12-vuotiaana, että menen lukioon. Pihlajamäessä sijaitsee Helsingin uusi yhteiskoulu, sen kirjallisuuslinja on kuin minulle tehty; paljon vapaata lukemista ja luovaa kirjoittamista. Muita haku vaihtoehtoja ovat Koillishelsinginlukio ja ehkä myös Kallionlukio, mutta pihlajanmäki tuntuu kaikista houkuttelevimmalta ja on realistinen. Haluaisin nimenomaa kirjallisuuslinjalle.

Tänään minulla oli fysioterapeutin ja neurologin tapaaminen Lasten - ja nuorten sairaalassa. omankin fysioterapeuttini piti tulla, mutta hän oli sairastunut kuumeeseen. Vähän harmitti, mutta toisaalta hyvä vaan, että jäi kotiin paranemaan. Annoin tämän blogini osoitteen neurologilleni ja fysioterapeutille, he lupasivat levittää osoitetta ja tulla oikein porukalla katsomaan. He ihailivat siellä kaikkia sellaisia taitojani joita en osaa edes pitää erityisinä.

Viikonloppuna avattiin hiihtokausi. Minulla on jatkuvasti ollut joku huippu-urheilija jota kannustan. Nyt, se on Virpi Kuitunen. Tiedän, että hän on joskus kärähtänyt dooppingista, mutta minulla ei ole siitä muistikuvia joten se ei ahdista minua, sitäpaitsi hän vaikuttaa järkevältä ja uskon hänen ottaneen opikseen. Virpi ei avannut aivan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta sanoi haastattelussa, että siitä jäi sellainen sopiva raivo voimaa antaamaan. Seuraava viikonloppu on näin etukäteen ajatellen Virpille kuin unelma; kaksi kisaa perinteisellä hiihtotavalla joka on Virpin vahvempi ja josta hän puolustaa maailmanmestaruuksia ainakin kolmella matkalla. Tänävuonna on taas MM-vuosi ja aion seurata niitä kisoja. Tähän loppuun vielä runo jonka kirjoitin viikonloppuna.

sankareille

Tiettyyn kellonaikaan

valmiina seuraamaan sankarittaria

luottamaan taitoon, voimaan

luotanko liikaa, mietin

he ovat joukkue, jos ketkä

viimevuonna

tunsin Pohjantähden

lumipyrykö minut sokaisee

******

Kovia kokenut

taistelemaan oppinut

uskon parempaan

luotan sokeasti

kunnioitan

silmät palaen

valmiina astumaan

niihin jalanjälkiin

*****

Tulevaisuuden kirkkaista tähdistä

maansa kunniasta

kauniista voitosta

punon helminauhaa

vaikka läpi harmaan kiven

sillä voimalla

tuollaisella tahdolla

puhalletaan yhteen hiileen

en tunne pelin sääntöjä

antaisit edes vilkaista

ensilumi

Hei!

Ompas siitä pitkä aika, kun viimeksi kirjoitin. No, tekstiä tulee nyt sen mukaan.

Maanantaina olin toimintaterapeuttini kanssa vaateostoksilla. Etsin housuja ja löysinkin kahdet mieleiset. Toiset ovat farkut ja toiset mukavat kotihousut, mutta katsoin niitä myös fysioterapiaa ajatellen, niissä on hyvä olla ja helppo venytellä. Ensiksi minulle kaupattiin Annie-merkkisiä farkkuja ja ne olivatkin oikein hyvät, mutta maksoivat 55 euroa. Lopulta löysin farkut ja kotihousut ja maksoin niistä yhteensä suunnilleen samanverran kuin olisin maksanut yksistä farkuista, jos olisin ostanut ensimmäiset joita minulle myytiin. Housuja täytyy kyllä lyhentää, mutta se on minun kohtaloni - pituutta minulla on noin 148-150 cm. Löysin, muos sinisen vyön ja Anna Abreun uusimman NoW -cd:n

Keskiviikkoaamuisin minulla on fysioterapiaa. Viime keskiviikkona tuli vähän lapsekas olo. Harjoittelimme sivuistunnasa puolen vaihtamista vasemmalta oikealle. Se ei ole mikään helppo liike ja tein sitä ensimmäistä kertaa joten tarvitsin välillä tukea ja otin sitä fysioterapeutistani. Kun olin pieni minulla oli eri fysioterapeutti, muistan kuinka hän venytti minua ja me leikimme "Vedetään nuottaa." Asetelma keskiviikkoaamun harjoituksessa asetelma oli ehkä hieman samankaltainen kuin tuolloin pienenä ollessani.

Tuossa mainitsemassani harjoituksessa istuin siis kokoajan sivuistunnassa ja minun piti vaihtaa puoltta, liike tapahtui lantiosta.

Keskiviikkona täällä Helsingissä satoi myös ensimmäisen kerran lunta. Suurin osa lumesta suli pian, mutta jäi sitä jonkin verran ja nytkin on pakkasta. Viikonlopuksi luvattiin edelleen pakkasta ja lumikuuroja, sunnuntaiksi ennustetaan lumimyrskyä. Minä pidän lumesta vaikka se vaikeuttaa liikkumista. Mielestäni talvella kuuluu olla lunta, tai ehkä mielipiteeni johtuu vain siitä, että muistan vielä millaista oli, kun oli valkoinen joulu.

Huomenna joudun uimaan tunnin yhtämenoa ja tiistaina jäämään äidinkielen oikeinkirjoituskokeesta pois, mutta olen sopinut, että teen sen seuraavalla äidinkielentunnilla. Kokeesta pois jääminen johtuu siitä, että minulla on taas aika Lastenlinnassa. Nyt olen menossa tapaamaan neurologia ja fysioterapeuttia, myös äitini ja oma fysioterapeuttini ovat tulossa mukaan.Toimintaterapeuttinikin kirjoittaa palautteen neurologin vastaanotolle.

olen vammainen - miksen puhuisi siitä?

Hei!

Tänä sunnuntaina vietetään isän päivää. 11-vuotias veljeni tuli herättämään minua ja siskoani jo klo. 8.00. Seuraavan kerran sama tapahtui puolen tunnin kuluttua. Luulin jo, että hän malttaisi odottaa, mutta näemmä ei. Isäkin heräsi vasta, kun raahauduimme ylös sängyistämme.

Eilen olin uimassa. Selkäuinti on aina ollut minulle hieman vaikeampaa kuin rintauinti. Tai ehkä ne ovat vain niin eri tavalla vaikeita. Selkäuinnin vaikeus johtuu siitä, että vasenpuoleni on jostain syystä hiukan vahvempi. Tästä johtuu se, että uin usein siksakkia. Eilen uimaopettajamme kuitenkin väitti, että uin parempaa selkää kuin koskaan, hyvältä se tuntuikin, mutta en tiedä oliko se parasta ikinä. Vesi on minun elementtini, siellä pystyn liikkumaan erilailla kuin maalla, esimerkiksi tekemään kuperkeikkoja itse. Olen joskus verrannut itseäni pingviiniin, nehän liikkuvat kömpelösti taapertaen maalla, mutta vedessä muuttuvat sulaviksi taitureiksi. Sovimme, että ensiviikolla pidetään tunnin uinti, se merkitsee altaan kauhomista edestakaisin tunnin ajan ilman taukoja. Se on rankkaa, mutta jälkeenpäin tulee hyvä olo.

Meillä on tapana käydä kaupassa uinnin jälkeen, miksi emme niin tekisi, kun olemme malmilla jo valmiiksi. Eilen tapasimme sattumalta aika monta tuttua tai puolituttua, muummuassa ala-asteen opettajani, joka opetti minua 5-6 luokilla. Olen pitkään halunnut käydä tapaamassa häntä. Eilen sitten totesin hänelee, että meidän varmaan pitäisi sopia joku tapaamisaika. Hän sitten totesi siihen, että tervetuloa, mutta jäi siitä silti vähän paha maku suuhun, kun menin sen niin töksäyttämään, siitä huolimatta, että äiti oli jo alustavasti puhunut siitä hänelle. Lupasin lähettää hänelle sähköpostilla oman aikatauluni.

Katselimme myös uutta talvitakkia minulle. Halusin yhdessä kaupassa kokeilla jotain viitaa. Näin kyllä päältäkin, että se on kepeillä kävelevälle epäkäytännöllinen, mutta halusin kokeilla sitä, koska olemme äidin kanssa joskus puhuneet viitasta, tosin silloin on ollut kyse sadeviitasta. Myyjä alkoi sitten tietysti oikein kunnolla myydä sitä viittaa meille, se oli vielä siedettävää, mutta kerran olimme kenkäkaupassa ja myyjä alkoi oikein palvelemalla palvella meitä. Hänen kysyessään tarvitsemmeko apua vastasimme kieltävästi, se ylitti sietokyvyn, mutta sitten vain poistuimme liikkeestä. Meillä on tarkoitus mennä toimintaterapeuttini kanssa vaateostoksille, luultavasti etsimme housuja. Paitoja on paljon helpompi löytää.

Lupauduin elämänkatsomustiedon tunnilla opettajalle, että teen tutkielman vammaisuudesta. Luulin sen olevan helppo tehtävä, mutta tajusinkin, että se voi olla minulle vaikeampaa kuin muille olisi, en osaa ajatella asiaa niin ulkopuolisena kuin olisi ehkä hyvä, mutta toisaalta minulla on kokemuksia ja mielipiteitä asioista. Se on taas uusi keino tuoda mielipiteitä esiin. Sitä paitsi, kun kerran olen vammainen miksen sitten puhuisi siitä?

Nyt täytyy mennä venyttelemään ennen kuin unohtuu tai tulee joku muu estävä tekosyy.

Minulla on unelma - Martin Luther King

Hei!

Aamulla televisiouutiset huusivat Yhdysvaltain presidenttinvaalien tulosta. Barack Obama teki historiaa ja voitti vaalit. Ensimmäinen musta mies valkoisessa talossa. Olin itsekkin Obama kannalla, ei minulla vielä mitään poliittista kantaa ole, mutta mielestäni Obama oli rohkea, kun lähti ehdolle vaaleissa ja on ihan oikein, että hän voitti.

En tiedä kuinka yleisesti ikäisieni nuoret ovat kiinnostuneita politiikasta, mutta tänään biologian tunnilla joku yhtäkkiä kysyi, "kuka voitti Yhdysvaltojen presidentinvaalit?". Joku osasi sitten kertoa Obaman voittaneen, kysymyksen esittäjä oli tyytyväinen vastaukseen sillä hänkin oli "seissyt Obaman joukoissa." Puhuimme tänään koulussa yleisestikkin vaalien tuloksesta ystävieni kanssa ja moni sanoi kannattaneensa Obamaa.

Barack Obamasta tulee mieleen eräs toinen musta mies. Hänen nimensä oli Martin Luther King. Hän ajoi mustien oikeuksia. Hänet muistetaan puheestaan "I have a dream" - minulla on unelma. Joku otti oikeudekseen tappaa hänet hänen mielipiteidensä vuoksi, mutta mielestäni hänen unelmansa alkaa nyt toteutua. Toivon, että nyt, kun Yhdysvaltalaiset itse ovat valinneet presidentiksi mustan miehen, se olisi merkki suvatsevaisuudesta ja oikeasta tasa-arvoisuudesta. En tarkoita, että maailma olisi nyt parempi, kun Obama on presidentti, mutta toivon, että tämä on askel kohti parempaa ja tasa-arvoisempaa maailmaa.

Tänään menin kouluun vasta 10.45 niin, että minulla oli paljon aikaa aamulla. Käytämme tätä aikaa niin, että olemme sopineet jumpparini tulosta aamulla 9.15. Kuulostaa ehkä ahdistavalta, mutta minusta se on oikein mukavaa, ainakin voi aloittaa koulupäivän venyneenä ja rentoutuneena.

liikuntaa, vammaisuutta ja, jos minusta tulee poliitikko

Hei!

Eilen meidän oli sitten aika palata kouluun. Meillä oli liikuntatunnilla koripalloa. Minulla oli aikaisemmista peleistä huonoja kokemuksia, siitä etten pääse kunnolla mukaan. Tällä kertaa se ei mennyt niin. Sovelsimme kahdella tavalla, pallon piti käydä kaikilla pelaajilla ennen kuin sai tehdä korin. Toinen mukautus oli se, että opettaja teippasi korin alle neliön johon minun oli helpompi osua. Minulla oli oikein hauskaa.

Läksyjä on ollut sekä eilen, että tänään todella vähän. Muutenkin tämä jakso on huomattavasti helpompi kuin edellinen.

Eilen meillä oli äitini ja toimintaterapeuttini kanssa palaveri siitä, mitä terapeuttini laittaa lausontoonsa siitä miksi tarvitsen lisää terapiaa. Syitä oli aika vaikea keksiä, koska osaan itse niin paljon, mutta tarvitsen silti myös paljon apua ja harjoitusta. Mielestäni löysimme kuitenkin hyvät syyt terapian jatkamiselle.

Tänään minulla piti olla toinen psykologin käynti, mutta se peruttiin. Eilen munulla oli hammaslääkäri ja koulukyyti vei minut sinnne, äiti tuli sitten hakemaan sieltä.

Kuulin tänään ensimmäistä kertaa Johanna Kurkelan kappaleen "hän ei kävele koskaan." Minusta se kaunis kappale, ja ensimmäinen sellainen jossa olen kuullut puhuttavan vammaisuudesta melko suoraan. Rakastuin siihen heti vaikka joku puolituttuni sitä blogissaan kritisoikin.

Menen tänään myös itse soittamaan.

Luin muuten eilen sen kirjoittamani novellin toimintaterapeutilleni ja hän oli aivan ihmeissään. Se oli kuulemma niin hyvä.

Tämä ohi mennyt tet- jakso sai aikaan myös sen, että mikäli minusta tulee joskus politikko saan kiittää siitä ehdottomasti Kalle Könkkölää. Älkä kysykö miksi, Kallessa on vain jotain sellaista joka herätti vaikuttamisen pakon liekin.