Hei!
Tällä kertaa en ole laittamassa tänne kuvaa itkevästä ihmisestä, olisin kyllä halunnut, mutta en löytänyt sitä mitä etsin, ehkä ihan hyvä niin.
Seuraan tanssii tähtien kanssa- ohjelmaa. Oman suosikki parinikin olen tähänmennessä löytänyt. Roosa Meriläinen ja Sami Helenius lyövät ehdottomasti kaikki muut laudalta.
Roosa ja Sami ovat olleet vakioissa todella loistavia, kuten eilenkin. Tanssin jälkeen Roosa purskahti itkuun. Ensimäisenä tälläisen reagtion syyksi ehkä arvelisi jotain pettymystä, virheaskelta esimerkiksi. En kuitenkaan uskonut, että syy on se, varsinkin, kun tuomareilta saatu palaute oli loistavaa.
Aina, kun näen jonkun tuollaisen tunteenpurkauksen yritän ymmärtää sen. Nyt minusta kuitenkin tuntui, ettei se jäänyt vain yritykseksi. Resonaarin esiintymisten jälkeen tunnen oloni usein itkuiseksi ja jotenkin sekavaksi. Ei tämä itkuisuus johdu siitä, että olisin jotenkin pettynyt itseeni tai suoritukseeni, se johtuu vain siitä, että on antanut kaikkensa ja jännitys ja kaikki tunteet purkautuvat kyyneliksi. Haastattelussa Roosa totesikin jännittäneensä
Luultavasti Aino-Kaisa Saarisen kyyneleet maalissa maailmanmestaruusvoiton jälkeen olivat sitä samaa, se on hyvin voimakas tunne, jonka monet ovat varmasti kokeneet.
Lauantaina olin viettämässä luovan kirjoittamisen päivää, jonka nuorisoyhteistyö seitti järjesti invalidiliiton tiloissa. Se oli oikein mukava kokemus, vaikka en oikeastaan uutta oppinutkaan.
Keskiviikkona koulussamme pidetään leffapäivä. Elokuvan jälkeen on työpajoja. Niitä valittaessa laitoin ensimmäiseksi vaihtoehdoksi maskeerauksen, mutta päädyin käsikirjoitukseen toiseen vaihtoehtooni. Ehkä minusta on oikeasti tulossa kirjoittaja. Käsikirjoittaminenkin on varmasti mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti