Kreikkalaiset aakkoset ja Kuningaskotkan uusi tuleminen

Hei!



Nyt pitkästäaikaa uusia kuulumisia. Kouluympyrät ovat pitäneet hiljaisina. Ensimmäisen koeviikko on nyt yhtä koetta vaille pulkassa. Maanantaina on vielä äidinkielenkoe, sitten tiistaina on vapaa ja keskiviikkona alkaakin jo uusi jakso.

Olen edelleen yhtä innoissani koulusta kuin viimeksi kirjoittaessani, mutta kouluun on tietysti ehtinyt jo rutinoitua. Mitä lähempänä koeviikko on sitä enemmän on työtä, kun kaikki mahdolliset tehtävät täytyy palauttaa.

Menin lukioon sillä asenteella, ettei muu elämä saa häiritä koulunkäyntyiäni, eikä koulunkäyntini muuta elämää. Tietysti täytyy lukea kokeisiin ja tehdä läksyt, mutta minulla täytyy myös olla aikaa harrastuksille. Toistaiseksi olen onnistunut tässä hyvin. Olen katsonut televisiota ja seisonut seisomatelineessä silloinkin, kun olisin hyvin voinut jäädä istumaan lattialle. Tämän jälkeen olen jatkanut kärsivällisesti läksyjen tekoa, vaikka takana on jo pitkä ilta läksyjen parissa.
Tietysti lukiolaisen täytyy tähän pystyäkkin, mutta kukaan ei voi syyttää minua velvollisuuksien laiminlyönnistä!

Kävin eilen ostamassa toisen jakson kirjat. Siskoni "asisteerasi" minua jäleen. Huomasin piteleväni sylintäydeltä kirjoja alta aikayksikön. Lopuksi kävimme kaakaolla Fatserilla. Uudessa ruotsinkirjassani on se hyvä puoli, että mukaan on liitetty opiskelijanäänite. Kappalesanastot ovat kuitenkin kirjan takaosassa toisin kuin englanninkirjassani oli. Olisin toivonut sanastot kappaleiden jälkeen, mutta kaikkea ei kai voi saada.

Jouduin ostamaan myös Maolin taulukon Fysiikan puitteissa. Kreikkalaiset aakkoset olivat mielenkiintoinen löytö. Tunsin toki yleisesti matematiikassa käytettävät alffan, beettan ja deltan, mutta muut olivat tuntemattomia

Ostin jokin aikan sitten vihdoinkin Janne Ahosen elämäkerran. Olen jo melkein lukenut sen, joten nyt on arvostelun aika. Minua ei ole koskaan kiinnostanut se miten fanittamani urheilijat hölmöilevät. Olen iloinen, että Ahosen elämäkerta kirjoitettiin vasta nyt. Onneksi mies oli ehtinyt pudota jalustaltaan jo vuosia sitten. Nimittäin viimeistään tämän lukukokemuksen aikana se olisi tapahtunut. Väärin, Janne olisi romahtanut, korkealta ja kovaa. Kirja sisältää kuitenkin niin paljon sellaista jota en olisi kestänyt lukea neljä vuotta sitten. Kirja on kyllä hauskasti ja elävästi kirjoitettu ja siinä on hauskoja juttuja, mutta kaikista rilluttelureissuista ei välttämättä kiinnostaisi tietää. Kaikesta tästä huolimatta kirjan antama kuva on lämminhenkinen.

Kuningaskotka tulee taas! Janne ei ole lähes vuoteen kilpaillut, mutta voitti silti kirkkaasti SM-kultaa. Kai se on niin, että huipulla lopettavan on helpompi palata huipulle. Blogissaan Ahonen kirjoittaa, että SM-kulta on viimeksi tuntunut yhtähyvältä joskus pikkupoikana. Ahonen nousi A-maajoukkueeseen 15 vuotiaana joten oli todella "pikkupoika." Edssä ovat viidennet Olympialaiset ja palkintokaapista puuttuu edelleeen henkilökohtainen Olympiamitali. Toivotaan parasta, koska into vaikuttaa olevan kova.