...Niiistä on Resonaarihenki tehty. Olen joskus aiemminkin halunnut kirjoittaa musiikin merkityksestä minulle, mutta olen alkanutkin selittää kuinka mukavia ihmisiä Resonaari on täynnä. Olen tietysti kiitoksia velkaa ihmisille, jotka minua kärsivällisesti, rakkaudella ja ymmärryksellä opettavat, mutta se ei ole pääasia nyt.
Tunnen ihmisiä, joille musiikki on kaikki kaikessa. Minullekin se on tärkeää, keino paeta "pahaa maailmaa", mutta ei sentään kaikkeni, vaikka onkin tärkeä henkireikä. Pidän bändissä soittamisesta siksi, että siinä saa todella kuulla miltä kappale kuulostaa, koska kaikki soittimet soittavat yhteen, eikä ole vain esimerkiksi ainoastaan pianoa soittamassa instrumentaalikappaletta.
Ymmärrän kyllä heitäkin joille musiikki aiheuttaa voimakkaita tunnereaktioita, koska olen itsekkin kokenut sellaista. Eräs tuttuni ei halunnut puhua Resonaarin konsertista jälkeenpäin mitään, itsekkin olin sanaton, kun joku kysyi siitä.
Ensimmäisen konserttikerran jälkeen olin ihan hajalla. Selvisin konsertista, mutta, kun pääsin taksiin purskahdin itkuun, vai olikohan se vasta kotona, en muista tarkkaan. Silloin se laitettiin väsymyksen piikkiin, mutta ei se sitä ollut, olinhan minä väsynyt, mutta se oli sellaista henkistä väsymystä kaikkensa antamisen vuoksi. Minun oli pakko puhua siitä, mutta kesti kuukausia ennen kuin sain sen järkevästi runoksi.
Olen myös miettinyt sitä merkitseekö musiikki minulle Resonaaria vai Resonaari minulle musiikkia. Lopulta päädyin jälkimmäiseen. Resonaarissa käydään soittamisen vuoksi ja onhan sitä musiikkia muuallakin.
En minä mitään paljastanut, koska sitä tunnetta, kun on pakahtumaisillaan kyyneliin ja sanattomuuteen, kun haluaisi puhua, muttei voi, ei voi selittää. Johonkin pisteeseen kuka tahansa voi ymmärtää, mutta sitä liikutusta ei, ennen kuin sen kokee, siksi se salaisuus pysyy aina. Resonaaristakin puhun vain siksi, että siellä olen kokenut tällaista viimeksi ja voimakkaimmin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti