sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Tuulitunneli

 
Osallistuin eilen Nuorisoythteistyö Seitin järjestämälle reissulle Pyhtäällä sijaitsevaan Sirius sportiin. siellä pääsimme kokeilemaan tuulitunnelissa lentämistä. Kokemus oli todella hieno. Jännitin etukäteen ja ajattelin, että olen hullu, kun olen antautunut ylipuhuttavaksi tällaiseen, mutta en kadu yhtään, että lähdin ja menisin koska tahansa uudelleen. Minussa onkin aina asunut pieni hurjapää.

Mainittaessa sana tunneli, tulee ainakin minulle henkilökohtaisesti mieleen jotain pituussuuntaista. Tila jossa lensimme oli enemmänkin putki, kuten videolta näkyy, mutta huomioni on ärsyttävää nipotusta ja "tunneli" kuvaa ideaa varsin hyvin, joten antakaa asian vain olla.

Eiliseen ohjelmaamme kuului maittava lounas ennen turvallisuuskoulutusta ja varsinaista lentoa. Olin kauhuissani. Miten voin muka syödä ennen ilmavirtojen riepoteltavaksi joutumista? Anna.n kuitenkin ylen. Heti Siriussportiin saapuessamme meidän piti allekirjoittaa paperit, joissa meitä muistutettiin siitä, että tuulitunnelissa lentäessä voi myös vammautua ja pahimmassa tapauksessa kuolla. Uskotte varmasti, ettei paperin lukeminen ainakaan helpottanut hermostuneisuuttani. Toisaalta olisi voinut ajatella järkevästi. Seitissä ei ikinä tehtäisi mitään sellaista, mikä ei sovellu erityisryhmille. Seitti on kuitenkin toimintaa nimenomaa liikuntavammaisten ja pitkäaikaissairaiden ehdoilla. Lounasta ei luultavasti tarjottaisi, jos oikeasti olisi vaara, että lentäessä aina alkaa oksettaa ja kaikkeen luonnollisesti liittyy riskejä.

Miltä tuulitunnelissa lentäminen sitten tuntui? Meistä jokainen on varmasti joskus elämässään työntänyt kätensä ulos auton ikkunasta moottoritiellä kovaa vauhtia ajettaessa, joutunut syksyisen tuulenpuuskan keskelle tai tuntenut talvisen tuulen pistelyn poskillaan. Tuulitunnelissa lentäminen oli yhdistelmä näitä kaikkia, eikä sanoin voi kuitenkaan selittää miltä se todella tuntui. Ilmavirta tunnelissa oli paljon voimakkaampi kuin se, jonka voit tuntea käden auton ikkunasta työntäessäsi tai syystuulta vasten kävellessäsi. Itse tunsin myös pistelyä niskassa ja leuassa jokaisen 2 minuuttia kestäneen lennon aikana.

Jokainen ryhmämme jäsen pääsi lentämään 3x2 minuuttia. kaksi minuuttia kerrallaan jokainen omalla vuorollaan. Kanssamme tunnelissa oli kaksi ohjaajaa ja meillä jokaisella oli päällä haalari, kypärä, korvatulpat ja lasit. Tunnelissa oli kova meteli. Jos olisin tiennyt, olisin ottanut tunneliin mukaan myös tuubihuivin, jotta olisin saanut leuan ja niskan suojaan. Ironista on, että minulla oli sellainen mukana käsilaukussa, mutta luonnollisesti jätin sen pukuhuoneeseen, koska en tiennyt, että saattaisin tarvita sitä. Lennon aikana päällä ei saa olla kelloja tai koruja eikä taskuissa mitään, jotta mikään ei putoaisi. Toisella ohjaajistamme oli haalarin, lasien ja kypärän lisäksi myös huivi. Itse lennettyäni ymmärsin miksi.

Laseista huolimatta tunnelissa tuuli niin, etten pystynyt pitämään silmiäni auki ja ne vuosivat, kun pääsin ensimmäiseltä lennoltani. Lennon aikana myös kuolasin. Se ei todellakaan ollut miellyttävää, eikä se ole mukavaa luettavaa, mutta haluan kuvata tämän upean kokemuksen mahdollisimman yksityiskohtaisesti, jotta saisitte jonkinlaisen mielikuvan.

Lentäessäni minulla ei ollut oikeastaan aavistustakaan siitä mitä ympärilläni tapahtui, koska en pystynyt pitämään silmiäni auki. Olin kyllä tajuissani koko ajan, mutta minulla ei silti ole aavistustakaan siitä miltä lento on mahtanut näyttää tai olemmeko pysyneet lähellä tunnelin pohjaa vai hiponeet kattoa. Siksi on ollut mukavaa katsoa videoita jälkeenpäin. Voimakkaana virtaava tuuli oli hyvin voimakas aistikokemus ja keksityin siihen täysin. Kaikesta jännittämisestä huolimatta lentäminen tunnelissä oli ehdottomasti huikea ja jopa vapauttava kokemus. Ei pyörätuolia, keppejä tai kömpelyyttä maalla, ainoastaan lentäminen, liitäminen, tuuli ja vapaus. NIIN SIISTIÄ, AIVAN HUIKEAA! Tahdon uudestaan.

1 kommentti:

  1. Kuulostaapa hienolta. Usein omien rajojen ylittäminen on jo itsessään hyvä kokemus. Jos siihen saa vielä uusia vapauttavia aistimuksia, tiedän tunteen mahtavuuden, vaikka juuri tuo kokemus on täysin omasi. Sait minut hienosti mukaan kuvauksellasi! Oli kivaa luettavaa.

    VastaaPoista