Tällä viikolla eräs lukiomme oppilas kertoi kirjallisuusseminaarissa harrastuksestaan, larppauksesta. Se on mielestäni kiinnostava aihe ja olen kysellyt siitä häneltä ennenkin.
Olen lukenut fan fictionia esimerkiksi Twillight-saagasta ja pitänytkin niistä. Fan fiction on siis tarinoita, joita sarjojen, bändien tai kirjojen fanit saattavat kirjoittaa. Tarinoissa on samat henkilöt, kun kirjoissa, sarjoissa tai bändeissä, joista ne on kirjoitettu, mutta tarina on kirjoittajan luoma. Itse en ole kuitenkaan, koskaan edes harkinnut tällaisten tarinoiden kirjoittamista.
Tunnen itseäni ja luonnettani jo sen verran hyvin ja tiedän, etten pysty siihen. Pienenä saatoin ajatella jotain erityisen surullista, kuten vaikkapa ystävän kuolemaa, jotta pystyisin kirjoittamaan aidosti surullista tekstiä. Ajoin siis itseni surulliseen tilaan, jotta kirjoittaisin hyvin. lopulta itkin melkein oikeasti sitä kuollutta ystävääni, vaikka olin vain kuvitellut sen.
En oikein tiedä mitä ajatella siitä nyt. Minusta tuntuu, etten pysty siihen enää. Silloin se oikeasti toimi, mutta toisaalta se oli rankkaa. Sitäpaitsi henkilö, joka pystyy kuvittelemaan elävän ystävänsä kuolleeksi ja suremaan tätä oikeasti on erittäin haavoittuvassa tilassa.
Pienenä minulla oli erittäin laaja mielikuvitusmaailma. Tein usein niin, että sijoitin fanittamani urheilijat tai laulajat siihen maailmaan"päähenkilöiden" tuttavapiiriin. Pian siinä kävi niin, etten enää erottanut totuutta mielikuvituksesta, tai erotin, mutta kuvittelin kaikenlaista. Sitten kielsin itseäni ankarasti "omimasta" julkkiksia. Nykyään kuvittelemani henkilöt saattavat fanittaa samoja henkilöitä kanssani, mutta pidemmälle en anna sen mennä.
Larppauksesta kertonut henkilö kertoi myös omista reaktioistaan. Olin jo aiemmin päätellyt etten koskaan voisi larpata, tai pikemminkin en uskalla. En uskalla eläytyä niin voimakkaasti, että uppoudun täysin roolihahmolleni luotuun todellisuuteen. Olen luonteeltani herkkä, jos minä uppoudun kyllin syvälle vieraaseen todellisuuteen, pelkään etten pääse enää ylös. Se on syy siihenkin, etten halua kirjoittaa fan fictionia. En halua keksiä jatkoa tarinalle, joka on jo kerrottu. Se mitä en tiedä minun ei tarvitsekaan tietää. Tällä hetkellä en halua mennä niin syvälle kirjoittaessani, koska minulla ei olisi aikaa prosessoida sitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti