Ehkä jo ensi keväänä...

Olen todella huono kirjoittamaan tänne silloin, kun minusta tuntuu, ettei ole mitään erityistä kerrottavaa. Olen kuitenkin päättänyt opetella uuden tavan ja kirjoittaa jotain pientä useammin, jotta lukijani eivät tylsistyisi ja karkaisi pois.

Koulumaailmasta olisi aina jotain uutta kerrotavaa, se ei vain ole olevinaan tarpeeksi kiinnostavaa. Taidan elää jatkuvasti jonkinlaista unelmaa kaivaten suuria ja pysäyttäviä kokemuksia, joista kirjoittaa. Kuka sellaisa kuitenkaan jatkuvasti kokee? Minulla on kokemusta siitäkin, että sitten, kun sellainen kokemus tulee eteen se saattaa olla omalla tavallaan niin suuri ja myksitävä, että kestää kauan ennen kuin sen jäsentää niin, että siitä pystyy kirjoittamaan. Kokemukseni mukaan teksteistä, jotka kirjoitetaan tuollaisista mykistävistä kokemuksista tulee aina tavallaan pettymyksiä, itselleni ainakin, sillä eihän lukija tiedä mitä olen ajatellut. Onnistun kirjoittamaan kokemukseni hitaasti ja tarkkaan harkiten, jotta en unohtaisi mitään, mutta silti minusta tuntuu usein, että olen jättänyt jotain pois, nimittäin sen tunteen, jonka vallassa olin, joka teki kokemuksestani juuri minulle erityisen. Ehkä on siksi parasta kirjoittaa ainakin toistaiseksi ihan tavallisista asioista.

Tämä lukuvuosi on selvästi loppupuollella, ainakin niin lopussa, että toiseksi viimeinen jakso on jo puolivälissä ja on aika tehdä viimeisen vuoden lukujärjestykset. Olen huomannut jo viime vuonna, että lukio on matka, joka on kuljettava loppuun asti ennen kuin sen  voi sanoa nähneensä kokonaan. Ensi kesä ja syksy tuovat eteen taas uusia kuvia tällä matkalla, nimittäin ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että minun on luettava koulukirjoja koko kesän ajan. Pelkään jo nyt sitä tulevaa tilannetta. Entä, jos en saa itseäni lukemaan tarpeeksi ja en pääse kirjoituksista läpi? Toisaalta tiedän, että minulla on tapana kehittää itselleni isoja peikkoja, joista harvat toteutuvat.

Minulla oli pahoja vaikeuksia englannin opiskelussa. Ennen kun asiaa tutkittiin tarkemmin ja minut vapautettiin jouduin tuplaamaan muutaman kurssin. Sen vuoksi joudun ottamaan täytekursseja kaikista mahdollisista aineista ja näytti siltä, että opintoni venyvät kolmeen ja puoleen vuoteen. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että saatan päästä ylioppilaaksi jo ensi keväänä, jos kaikki sujuu hyvin. Se olisi mahtavaa!