Kevät

Miksi näiden "tavallisten" tekstien kirjoittaminen mahtaa olla niin vaikeaa? Nyt kuitenkin täytyy tai huhtikuulle jää vain yksi ainoa teksti. Sitäpaitsi kevät, aivan tavallinen kevät, on aivan riittävä aihe.

Todella luminen talvi on vihdoin taittunut kevääseen. Lehdet puhkeavat puihin aivan pian. Heräävä kevät, se kaikkein uusimpien vaaleanvihreiden sävyjen aika on vain taas kovin pian ohi. Talvet ovat nykyisin niin pitkiä, että melkein heti herättyään luonto on jo pukeutunut parhaimpiinsa ja on kesä...

Ostin uuden kevättakin jo muutama viikko sitten. Sille onkin ollut hyvin käyttöä näinä lämpiminä päivinä. Pyöräilykausi on ollut mukava avata kuivilla teillä ja auringonpaisteessa. Jos ihan tarkkoja ollaan, en ole vielä kertaakaan pyöräillyt. Siitä on oikeastaan aivan liian monta vuotta kun viimeksi istuin pyörän satulassa. Olen siis oikeasti käynyt muutaman kerran lenkillä strickerillä, joka on pyörätuolin eteen kiinnitettävä etupyörä. Sillä pääsen helpommin itse, koska riittää, että joku nostaa sen alas. Pystyn itse kiinnittämään sen paikalleen ja lähtemään liikkeelle. Oikeastaan olisi kuitenkin parempi käyttää pyörää, kun minulla sellainen on. Se tekisi hyvää jaloilleni, koska niin saisin laajempaa liikettä jalkoihini ja käveleminenkin olisi varmaan sen jälkeen helpompaa. Pyörän käyttöönottaminen on kuitenkin epämiellyttävämpää, koska se tuntuu vaikealta ja tarvitse liikkeelle lähtöön enemmän apua, esimerkiksi sen, että joku sitoo jalkani polkimiin.

Nämä menneet päivät ovat tosiaan olleet hyvin aurinkoisia, melkein kesäisen kuumia. Tänään, vappuaattona, satoi vettä. Joidenkin asioiden havainnoinni perustan enemmän kuulo - kuin näköhavaintoihin. Sade on yksi sellainen, koska se kuulostaa mielestäni kauniilta. Kohina ja suhina on melkein kuin musiikkia, lähes turvallista.

On kevät!