Silmistä pois

Minä ja sisareni vietimme loman viimeisen lauantai-illan Linnanmäen Peacok-teatterissa. Televisiosta tutuksi tullut Stage ja sen voittaja musikaali Silmistä pois oli näkemisen arvoinen esitys. Itse ostin liput heti voittajakoulun selvittyä, ja se ilmeisesti kannatti, koska vilkaistessani huvikseni lipunmyyntitilannetta perjantai-iltapäivänä lippuja oli jäljellä kolme kappaletta. Ne nuoret saivat siis esiintyä täydelle katsomolle.


Pitäisi varmaan hiukan selittää mikä tämä Stage on, jotta tekin lukijat, joilla ei ole aavistustakaan siitä saisitte tästä jotain irti. Stage on Marco Bjurströmin lanseeraama tv-ohjelma, jonka kautta etsittiin "suomen parasta koulumusikaalia", kuten esittely virallisesti käsittääkseni kuuluu. Yksi kisaan mukaan valituista kouluista oli Tampereen yhteiskoulu, joka lopulta voitti koko kisan ja pääsi helsinkiin Peacock-teatteriin esittämään musikaaliaan. 


Voitosta kilpailevia kouluja oli yhteensä kuusi. Joka viikko koulut esittivät uuden kohtauksen ja jokaisen jakson päätteeksi yksi niistä pudotettiin. Tuomaristo päätti putoavan koulun niistä kahdesta, jotka olivat saaneet vähiten yleisöääniä. Koko voittajamusikaalin etsinnän ajan oli käynnissä myös back to stage-kilpailu. Yleisö äänesti viisi suosikkiaan pudonneiden koulujen oppilaiden joukosta. Näistä viidestä tuomaristo valitsi yhden, joka pääsi mukaan voittajamusikaaliin. 


Voittajaksi valikoituneen tampereen yhteiskoulun musikaali oli hyvin raju kertomus. Täytyy myöntää, että niin paljon kuin pidinkin toiseksi tulleen Linnakosken lukion musikaalista tamperelaiset olivat selvästi harjaantuneempia siinä mitä tekivät. olin iloinen, kun toisessa finaalimusikaalissa pääosaa näytellyt poika voitti back to stage-kisan. Voin ikään kuin ajatella nähneeni molemmat musikaalit, kun olen käynyt katsomassa voittajamusikaalin, Silmistä pois. 


Oli hyvin omituista nähdä kaltoinkohdeltuja nuoria esittävät musikaalitähdet. Näyttelijät olivat minun ikäisiäni, hiukan nuorempia tai vanhempia. Näiden täysin tuntemattomien nuorten kasvot ja hahmot tulivat jo tutuiksi kisaa seuratessa. Heidän itse kirjoittamiensa kohtausten päälle tehtiin lisää, jotta saatiin aikaan kokonainen musikaali.  


Tarinan perusjuonikuvio oli siis tuttu ja niin hieno, että halusin nähdä sen kokonaan. Kummallisinta oli, että seurasin kyllä musikaalia ja tiesin mitä siinä tapahtuu, mutta esityksen loppuessa tunsin kuitenkin olevani jotenkin "pihalla." Minulla ei ollut aavistustakaan siitä mitä oli tapahtunut. En tiedä mistä se johtuu, mutta tuntui ikkänkuin olisin herännyt unesta enkä muistanut enää mitä siinä tapahtui. 


Onneksi ostimme käsiohjelman ennen näytöksen alkua sillä sen turvin kirjoitan nyt tätä. Käsiohjelmaan on merkitty jokainen kohtaus, siinä esiintyvät näyttelijät ja ne kappaleet, joita kohtauksissa laulettiin. Etsin youtubesta jokaisen musikaalin kappaleen ja kuuntelin sitä niin kauan, että osasin yhdistää sen johonkin kohtaukseen. Uskomatonta miten musiikki kantaa muistoja, sillä niiden kappaleiden avulla sain kaivettua muististani kokonaisuuden.


Aiemmin tänäkesänä kävin katsomassa Grease-musikaalin, joka oli myös Marco Bjurströmin ohjaama, se oli aivan mahtava, mutta hyvin erilainen kuin Silmistä pois, pehmeämpi. Luultavasti Silmistä pois on musikaali, joka pitäisi nähdä useampaan kertaan, jotta sen täysin ymmärtäisi, sillä yhä, toisen katselukerran jälkeen minulle on mysteeri mitä musikaalin päähenkilölle Kiiralle tapahtui lapsuudessa, miksi hän on joutunut muiden nuorten tavoin hoitolaitokseen, mutta jotain todella pahaa se oli.


Näkemisen arvoinen tuo nuorten musikaali oli, se herätti kysymyksiä. En yhtään hämmästyisi vaikka tulevaisuudessa saisimme nähdä jonkun musikaalin nuorista näyttelemässä ammatikseen.