Taas on ikuisuus edellisestä tekstistä, mutta tässä uutta.
Kävin katsomassa Stephenie Meyerin kirjoihin perustuvan Houkutus-elokuvan silloin, kun se pyöri elokuvateattereissa. Näin myöhemmin elokuvan englanninkielinen nimi, Twilight-hämärä, inspiroi minua kirjoittamaan hämärä nimisen runon.
Pyrin luomaan kauniin kuvan pimeästä ja hämärästä. En osaa pelätä pimeää, yöllä herätessäni pimeä huonekin tuntuu turvalliseltä ja antaa oikeastaan tarpeellista aikaa hiljaiselle yksinololle. Mielikuvituksella voi luoda pelottavastakin pimeydestä kaunista ja valoisaa. Aamuhämärä on lupaus valosta ja uudesta päivästä ja iltahämärä on kuitenkin vielä mahdollisuus. Iltahämärässä voi vielä tarkkailla ja nähdä. Runossa tähdetkin ovat kaukaisuudestaan huolimatta turvallisia ja nauravaisia.
hän kertoi
pelkäävänsä pimeää
minulle
on vain hämärää
tähdet nauravat
kuiskii puro
usvan tiellä
en tiedä mitä pelätä
hän kertoi
pelkäävänsä pimeää
minulle
on vain
hämärää,hämärää
pelkäävänsä pimeää
minulle
on vain hämärää
tähdet nauravat
kuiskii puro
usvan tiellä
en tiedä mitä pelätä
hän kertoi
pelkäävänsä pimeää
minulle
on vain
hämärää,hämärää
ihaana runo :)
VastaaPoista