Joukon juniori

Hei!

Tampereen viikonloppu takana ja nyt seuraa raporttia. En tiennyt yhtään mitä voisi odottaa, mutta hauskaa ainakin oli. Lähteminen oli jännittävää, kun en tiennyt kuka oli tulossa minua hakemaan. Matka meni kuitenkin mukavasti enimmäkseen hiljaisuuden vallitessa. Porukkaa oli paljon, varmaan 40 henkeä, joukossa oli myös tuttuja kasvoja, joten siinämielessä meni mukavasti, en ollut täysi kummajainen.

Sisään kirjautumisen ja ruokailun jälkeen oli vuorossa tutustumista. Jaettiin lappuja joihin oli kirjoitettu eläinten nimiä. Lappuihin kirjoitettujen eläinten nimien perusteella piti sitten muodostaa ryhmiä, joissa suoritettiin esittäytyminen. Näitä ryhmiä muodostettiin mona, en kuitenkaan muista, että joku tietty henkilö olisi ollut kanssani samassa ryhmässä useampaa kertaa. Iltapäivällä teemanamme oli vuorovaikutustaidot. Aikaa teeman käsitelylle oli varattu kolme tuntia. Puhujana oli joku Helsingin yliopistosta. "Luento" olisi voinut olla tylsä pitkän kestonsa vuoksi, mutta se meni yllättävän joutuisasti, ehkä siksi, että me myös teimme aiheeseen liittyviä harjoituksia.

Myöhemmin illalla osallistuimme Punaisenristin narikkatempaukseen ja lähdimme keräämään ihmisten ennakkoluuloja. Idea oli, että ihmiset kirjoittaisivat ennakoluulonsa lapulle ja pudottivat ne roskiksiin joita meillä oli mukanamme, myöhemmin Punainienristi poltaa laput näin ihmiset luopuivat ennakkoluuloistaan kongreettisesti. Suurin osa väitti, ettei heillä ollut ennakkoluuloja, mutta mukaviakin ihmimisiä löytyi, jotka ottivat asian tosissaan.

Illallisvaihtoehtoja oli kolme. En halunnut kasvisruokaa ja olin syönyt lohta lounaaksi, joten valitsin pastan. Annos näytti pieneltä, mutta en jaksanutkaan syödä sitä loppuun. Ilta venähti pitkäksi ja menin nukkumaan vasta yhdentoista aikaan. Sunnuntaina olin väsynyt, me kaikki taisimme olla. Aamulla istuin kuitenkin ensimmäisessäni INTO:n kokouksessa. Julkaisumme Eliitin tarkastamiseen meni eniten ikaa, mutta myös Lahden vierailuista ja muista leireistä saatiin sovittua.

Olin joukon nuorin ja muut huolehtivat minusta. Sain kuulla useampaan kertaan lausahduksen joukon juniori, siksi valitsin sen otsikoksi.

Paluumatka sujui jälleen enimmäkseen hiljaisuudessa, mutta hiljaisuus johtui lähinnä meitä kumpaakin vaivaavasta väsymyksestä. Oli tavallaan kurja palata kotiin, koska viikonloppu oli kuitenkin tullut vietettyä ihan erilaisessa maailmassa kuin elämä yleensä.

Tähän loppuun on pakko sanoa sananen ihan toisesta aiheesta. Katsoin iltasanomien sivuilta videoita Aino-Kaisa Saarisen ja Virpi Kuitusen mitalikahveilta. Kuitunen totesi ehkä lopettavansa uransa ensivuonna. Henkilökohtaisesti olen sitä mielta, että mikäli hän lopettaa ensivuonna hän on kuitenkin näyttänyt itselleen ja muillekkin, pessyt ikäänkuin kasvonsa ja voittanut melkein kaiken mahdollisen, olympiakulta puuttuu vielä, mutta siihen on mahdollisuuksia. Olen myös itse oppinut häneltä itsestäni paljon. Jokainen tähti hiipuu aikanaan eikä sen veroista tule enää ikinä. En minä tuota mahdollista lopettamista osaa ainakaan vielä surra, se on vain todellisuutta. Syy, joka sai minut kirjoittamaan aiheesta on oikeastaan videoiden otsikot. sivuilla luki: "Vippe ja Aikku komentoivat olympialaisia." Ei mitään valittamista, mutta jossain yhteydessä käytettiin nimiä Vippe Kuitunen ja Aikku saarinen, lempinimet eivät mielestäni sovi sukunimien edelle, se on mautonta.