musiikkia, ihmistuntemusta ja juonenpätkiä.

Hei!

Olin eilen bänditreeneissä. Meidän toinen opettajamme oli kuumeessa. Meillä oli muutenkin vähän hassut treenit, kun toisen samaan aikaan kokoontuvan bändin opettajat olivat Irlannissa. Niinpä meillä oli kahden bändin treenit samaan aikaan samassa tilassa ja vain yksi opettaja. Ei se sitten paljon haitannut, kun vauhtiin päästiin. Soitimme J.Karjalaisen kappaletta "mä olen mies" ja tunnelma oli taas aivan mahtava. Tosin totesimme, että yksi opettaja noin isolle joukolle on aivan liian vähän. Bändissä soittaminen on ihanaa, se vapauttaa niin ettei voi ajatella muuta kuin soittamista, kaikki muu katoaa. Hyvät kirjat ovat vähän samanlaisia, niihin uppoaa niin täysin.

Tätä bändijuttua täytynee selittää vähän. Soitan musiikin erikoispalvelukeskus Resonaarissa. Siellä soitetaan kuvionuoteilla jotka vastaavat täysin normaalia nuottisysteemiä. Ihmeelliset koukerot on vain korvattu muodoilla ja väreillä. Kuvionuotit on keksitty suomessa vuonna 1995 ja niiden keksijä on sama mies, joka nyt johtaa Resonaaria. Resonaari on ihana paikka, usein sanonkin sitä toiseksi kodikseni.

Kertoilen koulkuskilleni usein juttuja Resonaarista ja hän nimitti minua kerran Resonaarin käveleväksi mainos tauluksi. Ehkä olenkin sitä, mutta en tarkoituksella.

Tet-jaksoni Kynnyksessä alkaa uhkaavasti olla ohi. Täytyy opetella uudestaan koululaiseksi. Se on tylsää ja jotenkin surullistakin, olen kotiutunut sinne niin hyvin ja oppinut pitämään kaikista työntekijöistä siellä, jopa.., niin kaikista. Luulen, että ihmistuntemukseni on parantunut jonkin verran näiden kahden viikon aikana.

En ole ikuisuuteen kirjoittanut mitään, mutta nyt tuntuu siltä, että olisi jopa pakko kirjoittaa, kunnon juonta ei vielä ole, mutta monia kohtauksia on jo olemassa, pitäisi vain kehittää juoni johon ne voisi helposti ja järkevästi istuttaa.