Kirjat aiheuttavat erimielisyyttä ja vammaisuuden haamut ihmetystä

Hei!

Kävimme äidin kanssa lauantaina kirjastossa. Silloin oli vielä lunta, mutta nyt kaikki on sulanut. Kävimme hakemassa Katri Valan- kootut runot. Kirjan, jonka varasin Helmetin kautta äidinkielessä tehtävää kirjailijaesitelmää varten.

Olen huomannut, että Stephenie Meyerin Twilight-sagasta on tullut ainakin yhtäsuuri hitti kuin Potter-kirjat ovat joissain piireissä. Potterit ovat kyllä hyviä, mutta eivät ne ole yhtään samanlaisia kuin Houkutus. Äiti kysyy välillä, kun hehkutan Meyerin kirjoja, että mikä niissä on niin hyvää. En osaa sanoa mikä niissä kirjoissa on niin hyvää, mutta sen olen huomannut, että kun lukemisen aloittaa on vaikea lopettaa ennen takakantta.

Kävimme äidinkielen tunnilla koulun kirjastossa hakemassa tietoa kirjailijaesitelmiä varten. Meidän luokallamme on muutamia jotka ovat tutustuneet Meyerin kirjoihin. Huomasin, että kirjaston hyllyyn oli ilmestynyt Twilight-saagan ensimmäinen osa, Houkutus. Loimme tietynlaisia katseita niiden luokkalaistemme kesken, jotka tuntevat Houkutuksen...

Jollain keskustelupalstalla keskustelivat ne, jotka eivät voi käsittää miksi Meyerin kirjat ovat herättäneet näin valtavan buumin. On totta, että Bella Swanin ja Edward Cullenin tarina on klisee, vampyyrin ja ihmistytön rakkaustarina. Se silti vetoaa selittämättömällä tavalla. Samalla palstalla, jolla keskusteltiin siitä ettei kirjasarjan suosiota ymmäretty, yritettiin vakuuttaa myös kirjasarjan vetovoimaisuuutta. Olen tullut siihen tulokseen, että Bella on kirjoitettu mitättömäksi siksi, että Edward on niin täydelliseksi kuvattu. Sen täytyy olla niin, koska olisihan se outoa, että kirjan molemmat päährnkilöt ovat täydellisyyden perikuvia. Haluaisin nähdä myös Houkutus- elokuvan. Siskoni kävi katsomassa elokuvan ja piti siitä vaikkei ole lukenut yhtään kirjaa.

Tähän loppuun täytyy vielä ihmetellä eilissä Suomen urheilugaalassa haastattelijana toimineen naishenkilön puheita. Pyöratuolikelaaja Leo-Pekka Tähti oli ehdolla vuoden 2008 esikuva palkinnon saajaksi. Palkinnon sai uimari Hanna-Maria Seppälä, olin siitäkin iloinen. Nainen, joka Hanna-Mariaa haastatteli palkitsemisen jälkeen totesi: "Miltä tuntuu Hanna-Maria, tälläkertaa ehdolla taisi ollakkin pelkkiä naisia." Tuossakohtaan huudahdin, että eikä ollut pelkkiä naisia. Onneksi Hanna-Maria korjasi, että "taisi siellä olla yksi mieskin." Totesin, että kiitös Hanna-Maria. Kyseinen henkilö opiskelee muuten fysioterapeutiksi. Tuli sellainen olo ettei Tähti ollut edes ihminen, koska hän on vammainen. Tosin jossain väitöskirjassa kerrottiin jonkin vammaisen naisen opettajan todenneen luokastaan: Luokallamme on x määrä tyttöjä, x määrä poikia ja Päivi. Uskomatonta, olen vammainen, minulla ei ole sukupuolta, ei näin! En ole mikään haamu.