Musiikillinen vallaunkumous.

Hei!

Meidän piti koulussa pitää äidinkielentunnilla puhe vapaavalinnaisesta aiheesta. Olin muutamia päiviä aiemmin nähnyt Akuutin jakson, jossa puhuttiin musiikin terveysvaikutuksista. Niinpä päätin pitää puheeni kyseisestä aiheesta, minulla on omakohtaista kokemusta musiikin terapeuttisista vaikutuksista. Harrasta bändisoittoa, se ei ole mitään musiikkiterapiaa, mutta musiikki yhdessäoloon yhdistettynä on sellaisenaan terapeuttista, vaikka musiikkia vain kuuntelisi.

Muistan ikuisesti ensimmäisen kerran, kun menin musiikkikoulu Resonaariin. Kävimme silloin tutustumassa siihen päikkaan toimintaterapeuttini kanssa, en ollut vielä oppilas, mutta toimintaterapeutti oli sanonut, että musiikkiterapia tekisi minulle varmasti hyvää. Raivostuin ajatuksesta musiikkiterapia, minulla on muutenkin niin paljon erilaisia terapioita. Etsimme netistä ja löysimme Resonaarin, esittelyssä kiehtoi juuri se koulun toiminta-ajatus, ei terapiaa vaan tavoitteellista musiikin opiskelua.

Sovimme siis tutustumisajan ja käytimme toimintaterapiakerran paikkaan tutustumiseen. En muista enää oltiinko meitä vastassa, luultavasti. Markku Kaikkonen kertoi meille hiukan Resonaarin tilojen historiasta ja kertoi kuuvionuoteista. Muistan, että sain soittaa kuvionuoteilla tuolloin ensimmäistä kertaa. Mieleen on jäänyt myös miten Kaikkonen totesi pääosin kehitysvammaisista oppilaista "Jotkut niistä on taitavampia, kun tavalliset maantallaajat" Pienimuotoinen musiikillinen vallankumous siis.

Minulla kesti ennen kuin aloin tuntea Resonaarin toiseksi kodikseni. Muistan kuitenkin todenneeni: "Resonaarista vois tulla torstai-iltojen olohuone." Tuolloin soitin vielä pianoa torstai-iltaisin. Koti Resonaarista tuli kuitenkin vasta, kun aloin soittaa bändissä ja tutustua ihmisiin siellä. Vielä kauemmin kuin kodintunnun löytyminen kesti ymmärtää mistä se johtuu. Nyt, kun tiedän sen, tiedän myös, että kodikkaan ilmapiirin elementit leijjuivat siellä alusta asti. Rauha, välittäminen ja aika, tunne siitä, että sinulle on aikaa. Ajasta hyvä esimerkki on, että viivyimme tutustumiskäynnillämme varmasti sovittua kauemmin. Terapeuttini kertoi myöhemmin huomanneensa, että Kaikkonen oli vilkuillut kelloaan, mutta ei silti kehottanut meitä lähtemään. Olimme terapeuttini kanssa molemmat aivan rakastuneita Resonaarin. Muistan kuinka kotimatkalla sovimme, että huijaamme kaikkia sanomalla, että paikka oli ihan kamalassa kunossa ja, että siellä oli kylmä ja, että ihmiset olivat kamalia. Jollain keinolla onnistuimme pitämään pokan ja juttu meni täydestä.

Todellinen musiikillinen vallankumous on kuitenkin eilinen euroviisukarsinta. Eilen oli vuorossa mm. Signmark, kuuro räppäri. En arvostele nyt Peltsin toimintaa, kun hän haastatteli Signmarkia, tilanne oli vain jotenkin hassu. Peltsi katsoi Signmarkia silmiin ja kysyi tältä aivan kuin mies olisi kuullut, ja kuitenkin tulkki tulkkasi kaiken. Fiksua oli osoittaa, kysymys Sigmarkille suoraan katseella, mutta silti jotenkin ristiriitaista.

Pikkuveljeni arvosteli minua siitä, että kannatan Signmarkia vain siksi, että hän on kuuro, mutta tietysti kannatin ja nimenimaa siksi. En olisi kuitenkaan uskonut Signmarkin pääsevan jatkoon vaikka toivoinkin sitä. Signmarkpa pääsi ja vielä huikella äänimäärällä. Niin ja Jari Sillanpää tietysti, mutta vain siksi, että on Sillanpää. Mikäli käy niin onnellisesti, että signmark lähetetään edustamaan suomea minusta tuntuu, että suomi joko onnistuu hyvin tai epäonnistuu täysin, mutta siinäpä on samanlainen tilanne, kun lordin lähtiessä edustasjaksemme.

Suomalainen luistelu on huipulla, Laura Lepistö voitti EM-kultaa ja Pöykiö oli kolmas, Korpi epäonnistui ja jäi viidenneksi. Hiihdossa kävi paremmin kuin korvelle, mutta siinä jäi korkein palkintokoroke saavuttamatta.