viikonloppua odotellessa ja mitä sitä ennen tapahtui

Hei!

Minulla on niin paljon kerrottavaa, etten tiedä mistä aloittaisin. Lauantaina olin uimassa. Yhtäkkiä aloin pohtia, mitä maassamme tällä hetkellä vallitseva lama mahtaa saada aikaan uutta vammaislakia ajatellen. Keskellä lamaa on niin helppo tarttua sellaiseen menoerään, joka pitää huolta vammaisten oikeuksista. Se on uusi ja käy kalliiksi, kun kunta on velvollinen hankkimaan avustajan jokaiselle sellaista tarvirsevalle vammaiselle. Kuitenkin paperitehtaista laitetaan koko ajan lisää porukkaa pellolle, toisaalta paperityöläisten palkat ovat paljon paremmat kuin avustajien.

Samalla uimareissulla kiertelimme kaupoissa. Lindexissä oli myynnissä juuri minun tyylisiäni vaatteita. Sellaisia naisellisia vaatteita, joista minä pidän, löytyy harvoin. Pidän vahvoista väreistä ja pitsistä, mutta pitsiä ei saa olla liikaa. Ostimme uusia vaatteita Tampereen reissua ajatellen. Löysimme kivan sinipohjaisen pallokuviooisen paidan, jonka nauhat saa sidottua rusetille tai solmuun taakse. Paidan etumuksessa on pitsiä. Mukaan tarttui myös turkoosi neuletakki, joka sopii hyvin paidan kanssa ja sininen kukallinen tunika. Tunikana sitä kaupassa myytiin, mutta olen niin lyhyt, että minulle se käy loistavasti mekosta. Pituuteni on 148 cm, jos jotakuta sattuisí kiinnostamaan.

Siitä Tampereen viikonlopusta puheen ollen, se on jo tuleva viikonloppu 22-23.3. Minun piti ensin mennä yksin junalla, koska kyselyistäni huolimatta kukaan ei ilmoittanut voivansa ottaa minua kyytiin. Sain kuitenkin kyytitarjouksen viimeviikolla ja otin sen tietenkin mielelläni vastaan. Tuntuu tavallaan hassulta, koska tapaan silloin koko INTOporukan ensimmäistä kertaa tiedostaen keitä he ovat ja että he kuuluvat INTIO:on. Niinpä henkilö, jonka kyytiin olen menossa, on oikeastaan minulle vielä tuntematon.

Olimme viime maanantaina äidinkielen tunnilla Helsingin Saomien leikkitoimituksessa. Siellä kiersimme radan, jonka avulla keräsimme aineistoa nuoren tytön murhasta kertovaa lehtijuttua varten. Koko murha oli tietysti mielikuvituksen tuotetta, mutta se oli hauska tapa tutustua lehtijutun tekoon. Olen joskus kolme vuotta sitten kirjoittanut " ensimmäsen luukun" Hesarin joulukaklenteriin. Minua kirjoittajaksi pyytänyt toimittaja sattui olemaan sama, kun oppaamme leikkitoimituksessa. Hän tuli sitten kierroksen jälkeen kysymään kirjoittaisinko muutaman kolumnin nuorten sivuille. Opettaja seisoi vieressä ja kuunteli keskustelua silmät ymmyrkäisinä

Olen muuten kirjoittanut tämän tekstin ensimmäistä kertaa kokonaan omatoimisesti opiskelemallani kymmensormijärjestelmällä.