Sanoissa on voimaa

Aiemmin kirjoitin täällä koululehdestämme Sarastuksesta. Pohdin silloin mistä aiheesta kirjoittaisin ensimmäisen juttuni Sarastukseen. Kirjoitin tänne silloin pitkähkön jutun koulumme kirjallisuuslinjan tunnuksesta, viikottaisesta kirjallisuusseminaarista. Olen nyt kirjoittanut kyseisen jutun, mutta sen aiheeksi ei tullut kirjallisuusseminaari.

En kuitenkaan päässyt kovin kauas siitä, sillä lopulta päädyin kirjoittamaan luku- ja kirjoitustaidosta. Se on suomessa kaikkien oikeus, mutta sitä pidetään itsestäänselvyytenä, vaikka se ei sitä olekkaan, koska ympäri maailmaa on paljon maita, joissa ihmiset eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa. Laitan sen tekstin tänne joskus niin, että voitte halutessanne lukea sen.

Luin noin vuosi sitten kirjan nimeltä Tuulen varjo. Olin ehdottomasti hiukan liian nuori lukemaan kyseistä kirjaa. Ajoittain kirja oli ihan hyvä, mutta joitain asioita en tajunnut. Kokonaisuutena lukukokemus ei ollut mitenkään erityisen pysäyttävä, mutta yksi sellainen virke siinä kuitenkin oli, joka todella pysäytti. "Harva asia merkitsee lukijalle yhtä paljon kuin se ensimmäinen kirja, joka todella murtautuu sydämeen asti". Kopioin tuon kirjasta niin, että varmasti meni oikein.

En tiedä olenko vielä, koskaan lukenut sellaista kirjaa. Mongomeryn Annat olen kuunnellut monta kertaa ja ne ovat tuttuja ja turvallisia. En kuitenkaan tiedä ovatko ne olleet todella pysäyttävä lukukokemus, voi olla, olin niin pieni silloin, kun tutustuin Annaan, etten muista. Tuon lauseen luettuani aloin kuitenkin etsiä sellaista kirjaa, koska uskon, että jokainen voi todella löytää sellaisen. Muutama viikko sitten eräs koulumme opiskelija esitteli kirjallisuusseminaarissa Haruki Murakamin kirjan Sputnik-rakastettuni. Tarkemmin sanottuna hän yritti puhua siitä, mutta lukukokemus oli ollut niin voimakas, että hän meni ihan sanattomaksi. Minulle tuli heti sellainen olo, että tuossa on kirja, joka on ollu todella merkittävä... Itse luen kyseistä teosta nyt, mutta en ole päässyt vielä kovin pitkälle, joten en ole päässyt kovin syvällee tekstiin.

En voinut olla kirjoittamatta siitä ensimmäisestä merkittävästä kirjasta siinäkään tekstissä, jonka lähetin Sarastukseen.

Olen kertonut teille, että ihanimpia kevään tuloon liittyviä ääniä on mielestäni räystäiltä putoilevan veden solina. Ihmisten puheäänetkin ovat minulle tärkeitä, siis se millainen puheääni ihmisellä on, mutta sitäkin tärkeämpiä asioita ovat erilaiset tuoksut ja ihmisten tapa koskettaa. Rakastan vanhoja kirjastoja, koska niissä on vanhojen kirjojen tuoksu.

Tänään minuun iski kauhea halu kirjoittaa jotain merkityksellistä. Ei sen tarvitsisi olla mitään koreiltua ja monimutkaista. Yksinkertainenkin lause, kuten nyt vaikka esimerkkinä antamamani lause siitä ensimmäisestä kirjasta, voi olla pysäyttävä. Sanoissa on paljon voimaa, kun ne osaa pukea oikein. Tiedän, että pystyn siihen, jonain päivänä.