Sekalaista

Hei!

Pahoittelen, että siitä on ikuisuus, kun olen viimeksi kirjoittanut. Viikko sitten katsoin euroviisufinaalin ja kirjoitin harmistuneen tekstin. Jouduin kuitenkin kirjoittamaan sen toisella koneella enkä saanut sitä suoraan nettiin, joten ajattelin kirjoittaa nyt jotain tuoreempaa.

Edellisessä julkaisemassani tekstissä hehkutin musiikkia ja mahdollista historiallista tekoa, kuuron räppärin lähettämistä euroviisuihin. Signmarkin lähettäminen euroviisuihin oli tosiaan lähellä, mutta ei tarpeeksi lähellä, ei niin lähellä, että se olisi totta. Waldo's People vei voiton tällä kertaa. Se harmitti minua, Signmark olisi ollut jotain niin erillaista. Silla olisi kerätty joko älyttömästi pisteitä ja pärjätty hyvin, tai jääty listalla jumboksi. Toiselle ei saa toivoa epäonnea, mutta melkein toivon silti, että puheet Walo'sin viisukappaleen blakioinnista olisivat totta.

Olin tänään uimassa ensimmäistä kertaa loman loppumisen jälkeen. Jouduin lainaamaan ryhmämme vetäjältä laseja, koska omistani oli toinen pehmuste kadonnut. Se tosin löytyi kotoa. Sain kuulla, että jälkimmäisessä ryhmässä uinut minua vuotta nuorempi tyttö oli kuollut. En ole varma tunsinko häntä, mutta minulla on sellainen tunne, että saatoin tunteakkin. Kamalaa tuollainen, otan osaa.

Minulla on nyt lainassa Stephenie Meyerin kirja - Epäilys, Twillight-saagan kolmas osa. Se on paksu kirja, yli 500-sivuinen. En ole, koskaan lukenut niin paksua kirjaa niin nopeasti, mutta se oli niin hyvä...

Soittamisessa on ihaninta saada haasteita. Viimeviikolla otimme uuden kappaleen käsittelyyn. Kappale on ikkunaprinsessa. Sain sen melodian soitettavaksi. Melodia on aina haasteellinen vaikka olisi hiukan helpotettukkin kuten tässä tapauksessa. Minun on pakko opetella melodiat ulkoa, jotta pystyn soittamaan hyvin, koska nuotin löytäminen koskettimistolta on hitaampaa, kuin melodian kulku, en koskaan pysty soittamaan oikein ennen kuin osaan melodian ulkoa.

Musiikinopettajani ovat mainioita, mutta joskus tekisi mieli muistuttaa, että onneksi bändin nuorinkin on jo 15-vuotias, jutut ovat välillä sen kaltaisia. Viimeksi tälläinen tilannne oli, kun opettajat suunnittelivat yhdessä eräälle soittajalle kirjoitettavaa stemmaa. Toinen lähti sitten kirjoittammaan sitä, kun hän tuli takaisin, toinen huomautti ettei hänen ehdotustaan oltu otettu huomioon. Nuotin kirjoittaja totesi siihen vaan, että "lapset pitää ottaa vastaan sellaisina kun ne tulee". Toinen sitten siihen: "On se kamalaa, kun mä joudun aina noita lapsia sun kanssa tekemään." Teki mieli heittää siihen, että on teillä varmaan iso lapsikatras. Olisivat varmaan katsoneet pitkään suu auki.