Lopun edellä lupauksia ajasta ja tulevaisuudesta

Hei!

Tänään tuntui kamalalta tajuta, että minulla on niin vähän peruskoulun oppimäärää jäljellä, että kaksi kättä riittää päivien laskemiseen.

Kaikki kirjatkin on jo otettu pois, kaikki paitsi Ruotsinkirjat, joita ei kyllä otetakkaan ennen kuin on ihan pakko. Eräs opettaja sanoi olevansa sitä mieltä, että ysien pitäisi päästä lomalle, kun kaikki kokeet on pidetty. Tekemistä on enää niin vaikea keksiä. Vähiin käy ennen kuin loppuu.

Tänään ruotsintunnilla keskustelimme siitä mikä on avustajani tehtävä luokassamme. Hän vaittää olevansa koko luokan avustaja, vaikka olen kuvitellut häntä henkilökohtaiseksi avustajakseni. Koko luokkaa ärsyttää se, että avustajani puuttuu kaikkien asioihin, tällä kertaa he ovat tietämättään kanssani täysin samaa mieltä.

Resonaarinkin lukuvuosi on nyt loppu. Olin "kuunteluoppilaana" kevätfestareilla. Tavallaan uusi kokemus sekin. Tällä kertaa en hyvää kesää toivottaessani kiittänyt mistään, olisi niin paljon kiitoksen aiheita etteivät sanat riitä ilman, että saa asiansa kuulostamaan siirappisen ällöltä, niin, että on ehkä parempi olla sanomatta mitään.

Ennen festareiden alkua tapahtuman "emäntä" totesi: " Jos me vaikutetaan kiireisiltä ni pysäyttäkää meidät tän jälkeen ni jutellaan." Lohdullinen lupaus ajasta. Festareiden jälkeen toinen opettajistamme tuli halaamaan minua ja toivotti hyvää kesää. äitiyslomalla ollut opettajistamme ei kuulemma tule vieläkään takaisin töihin, mutta toinen on syksylläkin opettamassa meitä ellei johdolta tule uusia määräyksiä kokoonpanojen ja opettajien suhteen.

Me kuvaamme matematiikassa opetusvideota alakoululaisille. Kuvausaikaa pihistetään muilta oppitunneilta. Tieto jatkokoulutuksesta pitäisi tulla 12.6, mutta minä en kyllä uskalla avata sitä kirjettä.

Tänään majalla oli varsinainen tappotreeni. Sellaistakin tosin kaipaa välillä.