Uusia ja vanhoja ystäviä

Hei!

Olin eilen uimassa. Eräs ryhmämme jäsen on ollut melko huonossa kunnossa, eikä ole päässyt uimaan. Siksi olikin ihanaa nähdä häntä eilen. Yleensä uin alkuverryttelyksi 300 metriä rintaa, mutta eihän siitä eilen mitään tullut - hyvä, jos pääsin 200 metriin - kun oli niin paljon puhuttavaa.

Hän kertoi olleensa äitinsä kanssa yleisössä Resonaari soi- konsertissa. Vieläpä ensimmäisessä rivissä. Lavalta ei näe yleisöön, mutta olisi ollut ihana nähdä hänen kasvonsa ja huomata, että hän on jo paremmassa kunnossa. He olivat kuulemma itkeneet kamalasti konsertissa. En ollut edes yleisössä ja meinasin silti itkeä, kauhistuttaa ajatellakkin millaiseen tunnelataukseen yleisössä pääsee.

Uinnin jälkeen kävimme ruokakaupassa ja sain myös uudet sandaalit dafojen kanssa käytettäviksi,dafot ovat tuet, joiden tehtävä on ohjata jaljkoja pois virheasennoista. Poikkesimme myös kirjakauppaan. Sanonpahan vaan, että aika huonosti menee suomalaisella kirjakaupalla, kun sielläkin myydään nykyään karkkia ja säilytysrasioita.

Minun ei ollut tarkoitus ostaa mitään - vilkaista vain. Sitten törmäsin häneen. Katselin Montgomeryn kirjan kullattua kantta hämmäsyneenä, luulin jo tavanneeni kaikki Montgomeryn tyttäret,, mutta luulo ei ole tietoa. En harkinnut kovinkaan pitkään ostopäätöstäni, esittely vakuutti minut ja Montgomeryn kirjoitustyyli on jo tuttu.

Tämä uusi ystäväni on nimeltään Marigold Lesley. En ole kuullut hänen tarinaansa vielä kovin pitkälle, mutta aina kun annan itselleni aikaa paneutua siihen siitä on vaikea irtautua, uskon, että meistä tulee hyvät ystävät kuten Anna ja minä olemme.