liikuntaa, vammaisuutta ja, jos minusta tulee poliitikko

Hei!

Eilen meidän oli sitten aika palata kouluun. Meillä oli liikuntatunnilla koripalloa. Minulla oli aikaisemmista peleistä huonoja kokemuksia, siitä etten pääse kunnolla mukaan. Tällä kertaa se ei mennyt niin. Sovelsimme kahdella tavalla, pallon piti käydä kaikilla pelaajilla ennen kuin sai tehdä korin. Toinen mukautus oli se, että opettaja teippasi korin alle neliön johon minun oli helpompi osua. Minulla oli oikein hauskaa.

Läksyjä on ollut sekä eilen, että tänään todella vähän. Muutenkin tämä jakso on huomattavasti helpompi kuin edellinen.

Eilen meillä oli äitini ja toimintaterapeuttini kanssa palaveri siitä, mitä terapeuttini laittaa lausontoonsa siitä miksi tarvitsen lisää terapiaa. Syitä oli aika vaikea keksiä, koska osaan itse niin paljon, mutta tarvitsen silti myös paljon apua ja harjoitusta. Mielestäni löysimme kuitenkin hyvät syyt terapian jatkamiselle.

Tänään minulla piti olla toinen psykologin käynti, mutta se peruttiin. Eilen munulla oli hammaslääkäri ja koulukyyti vei minut sinnne, äiti tuli sitten hakemaan sieltä.

Kuulin tänään ensimmäistä kertaa Johanna Kurkelan kappaleen "hän ei kävele koskaan." Minusta se kaunis kappale, ja ensimmäinen sellainen jossa olen kuullut puhuttavan vammaisuudesta melko suoraan. Rakastuin siihen heti vaikka joku puolituttuni sitä blogissaan kritisoikin.

Menen tänään myös itse soittamaan.

Luin muuten eilen sen kirjoittamani novellin toimintaterapeutilleni ja hän oli aivan ihmeissään. Se oli kuulemma niin hyvä.

Tämä ohi mennyt tet- jakso sai aikaan myös sen, että mikäli minusta tulee joskus politikko saan kiittää siitä ehdottomasti Kalle Könkkölää. Älkä kysykö miksi, Kallessa on vain jotain sellaista joka herätti vaikuttamisen pakon liekin.