Asiat muuttuvat

Hei!

Ihmettelen tässä joulutodistustani, ja ennenkaikkea sitä miten sen käytösnumero poikkeaa viime kevättodistuksesta. Minulla oli viimevuonna todella vaikeaa avustajien kanssa, minulla oli vuoden aikana neljä eri avustajaa. Erityisesti yhden kanssa meni hermo. Hän oli sellainen nuori nainen, joka tuntui olevan itsekin vielä hieman lapsi. Hän puuttui kaikkiin asioihin ja ylitti minut kaikkialla. Avustajan tehtävä ei ole opettaa mitään, mutta hän pyysi aina kokeideni numerot nähtäväkseen, kun kieltäydyin näyttämästä niitä hän totesi: "Enhän mä voi opettaa sua, jos en tiedä mikä oli vaikeeta." Opettajat ovat opettamista varten. Hän siis puuttui kaikkiin asioihini ja, kun suutuin hänelle hän kanteli rehtorille. En pystynyt kiukuspäissäni käyttäytymään aivan niin kuin olisi pitänyt, joten käytösnumerokseni tuli kahdeksan. Nyt joulutodistuksessa se oli 10, mutta ihmettelen tätä, koska en minä kuitenkaan mielestäni niin huonosti viimevuonna käyttäytynyt, että käyttäytymiseni olisi tänäsyksynä parantunut kahden numeron verran.

Jouluoma on siis koulustanikin alkanut, mutta harrastuksista lomat alkavat aina paljon aikaisemmin kuin koulusta. Keskustelin tuttavani kanssa siitä mitä mieltä hän on opetuksesta, jota on saanut Resonaarissa. Hänellä oli melko kielteisiä mielipiteitä siitä. Meillä sattuu olemaan samat opettajat resonaarissa. Varsinkin toisen opettajan opetuksesta tällä tuttavallani oli kielteisiä mielipiteitä. Oli tavallaan järkyttävää kuulla kielteisistä mielipiteistä, koska olen aina pitänyt opettajiani siellä turvallisina ja ymmärtäväisinä. Tuttavani mielestä hän ei ollut saanut soittaa tarpeeksi paljon niin kuin olisi halunnut. Hän oli kokenut tulevansa komennelluksi. Asia jäi häiritsemään minua, koska en saanut tarkkaa tietoa siitä mikä oikeastaan oli hänen mielestään pielessä ja, koska en itse ole ikinä ajatellut niin. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että tuttuni olisi pitänyt sanoa opettajalle, että häntä harmittää. Tai ehkä opettajan ammattitaitoon kuuluu nähdä, että toinen on paljon edella muita soittajia ja antaa hänelle sooloja ja muita omia osuuksia niin ettei paljon edellä muita oleva soittaja koe itseään ahdistuneeksi. Siitäkin on kokemusta. En kuitenkaan tiedä onko opettaja ollut huomioimatta kyseistä soittajaa vai onko soittaja vain tyytymätön siihen mitä häntä on pyydetty soittamaan. Tiedän kuitenkin, että Resonaarin oppilaista suurinosa on kehitysvammaisia, joten opettajat eivät välttämättä osaa sanoa kuka on "täysjärkinen" ja kuka ei, heitä pitää vähän herätellä, antaa vähän vinkkiä, että minä en ole mikään tyhmä. Silloin menee hyvin, niin kuin minulla ja opettajillani on mennyt.

Minun ei pitänyt enää uskoa täydellisyyteen, mutta ehkä kuitenkin olen tähän asti uskonut jollain asteella noidenkin ihmisten täydellisyyteen, tai ainakin kieltäytynyt ajattelemasta heidän huonoja puoliaan. Voi olla, että unohdan sen mitä kyseinen tuttavani oli heistä sanonut. Toinen vaihtoehto, luultavasti se oikeampi on etten enää ikinä tule katsomaan opettajiani samoin kuin ennen.