Tänään tärkeää

Hei!

Eilen illalla sain luetuksi Kaari Utrion kirjan Pappilan neidot. Kaikki, jotka ovat todellisia lukutoukkia tietävät tunteen, kun on hylly täynnä kirjoja eikä silti mitään luettavaa. Sellainen tunne tuli sen jälkeen, kun olin lukenut edellä mainitun kirjan kannesta kanteen, äiti lupasi onneksi ostaa minulle jonkun uuden kirjan.

Kirjaston Helmet-palvelu on hyvä, mutta ärsyttää vähän, kun siinäkin on se 50 sentin varausmaksu. Lähikirjastomme ei ole kovin kaukana, mutta silti on aika hankalaa mennä itse hakemaan niitä varaamiaan kirjoja. Vaikka menisin pyörälläkin tarvitsisin avustajan, koska jalkoja sitovat remmit on vaikea sulkea itse.

Niin siis. minulla on oma polkupyörä. Sellainen kolmipyöräinen jossa on kaksi pyörää edessä ja yksi takana. Suomalainen Helkama, siinä on edessä kori, jossa voi pitää keppejä ja muita tavaroita esim. kirjastokirjoja tai kauppakassia. Kepit minulla on aina mukana liikun sitten pyörällä tai pyörätuolilla. Osaan kyllä kävellä ilman keppejäkin, mutta tasapainon hallintaa ja pysähtymistä varten tarvitsen keppejä, välillä ärsyttää, kun tarvitsen niitä niin selkeästi vaikka pystynkin kävelemään ilmankin. Kotona ne ovat aina eteisennurkassa.

Rakastan kaikkea vanhanaikaista. Ajatusta kirjeenvaihdosta, vaunuista, joita hevoset vetävät ympäri kaupunkien kivikatuja tai hiekkateitä tai naisista, jotka istuvat tekemässä käsitöitä. Vanhaan tapaan käsin. Olen oikea käsityöihminen. Muistan, kun ala-asteen käsityötunneilla yritin opetella kutomista, se oli niin vaikeaa, että, kun muut tekivät kudintöitään minä tein jotain sormivirkkauksella. Myöhemmin kuitenkin opin virkkaamaan virkkuukoukulla. Nyt joululomalla olen yrittänyt kutomista uudestaan. Se ei ole enää mahdottoman vaikeaa, mutta juuri se siinä on ärsyttävää, kun melkein onnistun kutomaan silmukan enkä kuitenkaan aivan.

Minulla on nyt käynnissä sähköhoito. Saan sähköä, joka rentouttaa lihaksia ja laukaisee jännitystä. Se tuntuu lihaksissa ikäänkuin kutinana tai tykytyksenä. Jalkoihin laitetaan lätkät ja niihin sähköjohdot jotka kytketään sähkökoneeseen. Sähköt tuntuvat oikeastaan mukavilta. Tämä on siitä mukava "hoito" ettei sen aikana tarvitse jämähtää paikalleen, vaan, kun lätkät ovat jalassa ja sähkökone päällä sen voi sujauttaa olkalaukkuun ja kotona voi liikkua miten mieli tekee. Voi maata tai istua, lukea tai vaikka pelata jotain peliä.

Äiti huusi juuri huoneestaan, että Anssi Koivuranta voitti yhdistetyn osakilpailun. Suomalaisilla oli myös hyvä hiihtopäivä tänään. Menossa on kymmenen päivän Tour de ski -kierue. Virpi Kuitunen voitti tänään 10 kilometrin yhteislähtö kilpailun ja siirtyi kiertueen johtoon. Hän sai 15 hyvitys sekuntia eli saa lähteä 15 sekuntia ennen muita seuraavalle matkalle. Tosin muistaakseni sprintissä joka on seuraavaksi vuorossa se ei päde. Lisäksi hän sai 50 mc pistettä jotka tosin huomioidaan vasta kiertueen loputtua. Oli mukavaa nähdä kuinka hän tuuletti raivokkaasti ja kiljui riemuissaan kohti taivasta. Äiti sanoi joskus, että Kuitusella on tapana lähettää lentosuukkoja kameralle tultuaan maaliin. Tänään havaitsin sen todeksi. Joku on joskus todennut, että suomalaisten on pakko rakastaa Virpi Kuitusta. Ei se kai liity tähän, mutta, joku ulkomaalainen toimittaja aloitti haastattelunsa näin: "Hello my dear." Brittiläisillä on käsittääkseni tapana puhua noin toisilleen aina. Se kuulosti siinä tilanteessa huvittavalta, mutta jotenkin hyvältä silti.