Joulupuuhaa

Eilen oli jouluaatto. On se kummallista miten se päivä tuntuu aina niin pitkältä, vielä nytkin. Söimme perinteisen joulu aterian, mutta meillä syödään kinkun siasta kalkkunaa. Laatikot eivät jostain syystä ole koskaan oikein maistuneet minulle ja rosollia en ole voinut syödä sen jälkeen, kun pari vuotta sitten sairastuin vatsatautiin samana iltana, kun meillä oli koulussa tarjottu joulu ateria. Katsoimme myös Joulutarina -elokuvan sisarusteni ja äitini kanssa. Se oli aika surullinen. Huomasimme, että sivuroolia näyttelevän Antti Tuiskun suuhun kirjakieli ei sovi niin hyvin kuin varsinaisten näyttelijoiden. Myös lempinäyttelijälläni Minna Haapkylällä oli elokuvassa rooli.

Harmittaa, kun en ole voinut soitella pianolla joulu lauluja, koska joulukuusi on laitettu niin, että se estää pääsyn koskettimen ääreen. Kuvionuottikirjoissa on kyllä aika vähän joululauluja. Pitäisi varmaan hankkia se vasta näin loppu vuodesta ilmestynyt kolmas kuvionuottikirja, kun tuntuu, että kaikki kappaleet on puhki soitettu.

Olen lukenut tässä loman aikana Raili Mikkasen kirjoittaman Runokirje; kertomus nuoresta Katri Valasta - kirjan. Me teemme koulussa tutkielmia kirjailijoista. Haluan tehdä tutkielman Valasta, koska hän kirjoitti runoja niinkuin minäkin ja, koska hänen tyylinsä kirjoittaa on sellainen, joka tuntuu minustakin mukavalta. Vapaamittainen runo jollaisia Vala kirjoitti oli uutta hänen nuoruudessaan, mutta nykyään loppusoinnullinen runousu taitaa olla hatvinaisempaa kuin vapaamittainen runous. Katri Vala kuului "Tulenkantajat" taiteilijapiiriin. Olen lukenut jonkun Valan runokirjan esipuheesta, että Tulenkantajien piirin lisäksi oli myös Tulenkantajat ihailijapiiri, minä varmasti kuuluisin siihen, jos se olisi vielä olemassa. Olen tutustunut Valan runoihin muutama vuosi sitten, mutta vasta äskettain hänestä on tullut minulle ikäänkuin runoilija esikuva.