Lentävä Suomalainen, vanhan vuoden viimeiset pohdinnat

Hei!

Kirjoitan viimeistä merkintääni vuodelta 2008 jo aikaisin, ennen seitsemää. Ainakin jää varmasti tämän vuoden puolelle. Olemme siskoni kanssa taivastelleet raketteja, joiden pauke on kuulunut jo iltapäivästä siitä huolimatta, että raketteja on saanut alkaa ampua vasta kuudelta illalla. Veljeni on karsimätön rakettien ampumisen suhteen.

Minulla ei oikein ole uudenvuoden fiilistä, niinkuin ei ollut joulufiilistäkään.

Äiti lupasi minulle uuden kirjan, se kirja on Kaari Utrion Ilkeät sisarpuolet. Viimeisin kirja, jonka luin oli Tuula Kallioniemen Rottaklaani. Se on kirja, jonka kirjoittamisen yhteydessä Kallioniemi pyysi minua kertomaan vammaisuudesta. Siksi halusin lukea Rottaklaanin. Kirjan juoni oli melko yksinkertainen, mutta se oli kirjoitettu hauskasti. Kirjassa myös puhuttiin vammaisuudesta suoraan ja positiiviseen sävyyn. Tosin vaikka kirjassa oli kohtaus, jossa liikuttiin yleisillä kulkuneuvoilla, ei sanottu sanaakaan yleisllä liikkumiseen usein kuuluvista ongelmista. Se on tietysti kirjailijan valinta, eivätkä pienet lukijat edes ymmärtäisi sellaisia asioita. Mielestäni on kuitenkin hyvä, että vammaisuudesta kirjoitetaan nuorten kirjoissa, tulee ikäänkuin vahingossa tutustuttua siihenkin aiheeseen.

Tänään oli taas Tour de ski:n kilpailupäivä. Eilen hiihtäjillä oli vapaapäivä, mutta maanantain vapaalla hiihtotavalla kilpailtu sprintti meni Kuituselta aivan penkin alle. Kuitunen ei päässyt edes välieriin ja putosi kokonaiskilpailussa sijalle kuusi, hetkeksi. Tämän päivän 10 km perinteisellä hiihdetyssä kisassa asiat korjaantuivat. Kuitunen hiihti tapojensa vastaisesti alusta asti älyttömän kovaa, lensi. Kuitusen tullessa ensimmäiselle väliaika paikalle ja tehdessä kovan pohja-ajan selostaja huudahti: "repikää siitä!" Muut eivät pystyneet "repimään" ja kuitunen voitti kisan. Toiseksi tullut suomalainen Aino-Kaisa Saarinenkin jäi Kuitusen ajasta paljon. Selostajat kutsuivat Kuitusta sen kisan aikana supernaiseksi ja kuningatareksi ja vaikuttivat jännityneiltä. Minäkään en voi katsoa hiihtoa täysin jännittämättä.

Kuitusen tuuletukset maalissa olivat, jotain ihan uskomatonta, hän oli onnellinen, todella onnellinen. Eikä näyttänyt edes väsyneeltä maaliin tullessaan vaikka oli lentänyt koko matkan. Se voi olla epäilyttävää, jos asiaa haluaa niin katsoa, mutta minä uskon, että Kuitusen kunto on vain hyvä, tosin sitten, jos asia toisin todistetaan niin nehän parhaiten nauravat jotka eivät ole luottaneet suomalaiseen hiihtoon. Äiti ihmetteli ääneen miten, Kuitunen voi hiihtää noin, vastasin siihen yksinkertaisesti: "Sitä kiukuttaa." Sprintin jälkeen jäikin varmasti paljon hampaankoloon, mutta toivon, että olisi jäänyt huomistakin sprinttiä varten, koska Kuitunen on pärjännyt tälläkaudella niin huonosti sprinteissä, että ihan pelottaa. Oikeastaan pelkäsin katsoa tämänkin kisan, mutta olisi harmittanut, jos en olisi katsonut. Kuitunen siis johtaa Tour de ski:tä ainakin hetken. Kuitunen totesi, että tämä oli hyvä tapa päättää vuosi, ja niin totisesti.

Tulipas taas vuodatettua hiihtoa, suokaa anteeksi, mutta olen urheiluhullu.