sunnuntai 15. helmikuuta 2009

kourallinen ystäviä - ystävänpäivänä

Hei!

Olimme eilen enoni vaimon syntymäpäivillä. Syntymäpäiviksi juhlat olivat erikoiset, vietimme nimittäin talvisen ulkoilupäivän. Aloitimme pulkkamäessä. Olen itse ollut pulkkamäessä viimeksi kaksi vuotta sitten. Oli muuten älyttömän hauskaa. En olisi uskaltanut mennä mäkeä yksinäni alas. Syntymäpäiväsankari laski kanssani pari kertaa niin, että olimme molemmat eri pulkissa ja ne oli sidottu yhteen. Minun oli vaikea pysyä pulkassa, joten matkamme katkesi monta kertaa siihen, että putosin. Ei se haitannut, sitten vain kiipesin takaisin. Serkkuni auttoi minua kerran. Laskin myös veljeni kanssa kerran, mutta ehdimme vain puoleenväliin mäkeä ennen kuin menimme syömään, matkamme oli jälleen tyssännyt putoamiseeni.

Olen tarkkailijatyyppi. Luulen, että juuri siksi kiinnitin huomiota siihen kuinka kaikki päästivät sisäisen lapsensa valloilleen. Kuulin kuinka eräs vanhemmista serkuistani oli ensin sitä mieltä ettei voi laskea mäkeä, koska hänellä on niin ohuet housut. Kuitenkin sivusilmällä näin miten hän ja muutkin vanhemmat serkkuni laskivat vuorotellen.

Juhlapaikka oli esteetön. Keittiön ovelle pääsi luiskaa pitkin. Varsinaiseen rakennukseen johtivat sekä portaat, että luiska. Ihmisten kesken vallitsi ihana tunnelma, yhteishenki oli mahtava. Kaikki olivat levollisen näköisiä, eivätkä lapsetkaan itkeneet. Kourallinen ystäviä - ystävänpäivänä. Ohjelma oli hauskaa. Ihmisten ja ilmeiden tarkkailu oli mielenkiintoista niin kuin aina. Löysin serkuistani uusia puolia - niistäkin, joita en niin ole tuntenut. Keskustelutkin olivat antoisia.

Illansuussa saimme mahdollisuuden sanomiseen. Saunahulluna otin mahdollisuuden avosylin vastaan. Olimme pukeutuneet ja menneet jo ulos, äiti lähti kuitenkin hakemaan jotain sisältä ja minä jäin odottamaan häntä. Enoni vaimo tuli ulos ennen äitiä ja enoni kehotti häntä ottamaan minutkin mukaan. Niin me menimme sitten yhdessä saunalle ja samalla hän sai tuntumaa pyörätuolin hallinnasta kohtuullisen liukkaissa oloissa. Saunaan pääsi pelkästään luiskaa pitkin. Itse saunatiloihin ei olisi päässyt pyörätuolilla, mutta lauteille ei myöskään johtanut korkeita portaita.

Saunan jälkeen oli tarjolla vielä iltapalaa. Olimme kotona yhdentoista jälkeen. Minulle jäi ainakin juhlista hyvä olo ja minusta tuntuu, että tälläkertaa hauskaa oli myös nuoremmilla sisaruksillani.

5 kommenttia:

  1. Luin Demistä jutun susta, ja pakko myöntää, että mulla oli ennen sen lukemista jotain ennakkoluuloja vammaisia kohtaan. Oisin varmaan toiminu niin ku kerroit monien tehneen, eli puhunut sun avustajalle enkä sulle. Jutun lukemisen ja sun blogin selailun myötä mun ennakkoluulot on kuitenki hävinny kokonaan! Kiitos siitä! Sulla on muutenkin tosi kiva blogi, ja vaikutat ihanan itsevarmalta ja muutenkin mukavalta. :)

    VastaaPoista
  2. Luin juttusi Demistä ja samantien tulin kurkkaamaan blogiasi, sillä olen innokas lukemaan toisten blogeja :) Minua rupesi kiinnostamaan miten juttusi päätyi Demiin? Olisi kiva jos kirjoittaisit siitä.
    Kuulostaa noi syntymäpäivänjuhlat tosi hauskoilta! Olisipa meilläkin samanlaisia juhlia sukuni kesken!

    VastaaPoista
  3. Tervehdys! ^^ Luin Demistä jutun sinusta ja ajattelin tulla kurkkaamaan blogiasi - huomaten, että sinähän kirjoitat todella hyvin! Olisi kiva oppia tuntemaan sinut paremmin, vielä kun itsekin harrastan kirjoittamista. Aion kyllä ryhtyä blogisi vakilukijaksi. ~~ Mitä kuuluu juuri nyt? Mikä on paras viime aikoina lukemasi kirja? Entä lempivärisi?

    terveisin Kaisa :3

    VastaaPoista
  4. Moi!
    Mä päätin tulla kattomaan tätä sun blogia,kun luin susta jutun Demissä! : )

    Tätä on kiva lukea ja luulenpa että aijon jatkossakin vierailla täällä!

    Hyvää kevään odotudta ja voimia sulle! : )

    VastaaPoista
  5. juu, mulla on täysin sama juttu maijan kanssa :DD

    VastaaPoista