periaatekysymys

Hei

Olimme tänään Fatzerilla huonostihan siinä kävi. Kerroin äidille eilen, että olimme menossa Fatzerille, ja että avustaja oli pyytänyt taksia viemään minut sieltä kotiin vaikka minulla olisi ollut vielä yksi tunti jäljellä. Äiti soitti rehtorille ja he päättivät yhdessä, että minun on päästävä takaisin koululle muiden mukana. Äiti kirjoitti avustajalleni tekstiviestin, jossa päätöksessä ilmoitettiin sävyyn, joka ei antanut vaihtoehtoja.

Tänään avustajani ei kuitenkaan suostunut siihen. Hän oli päättänyt, että taksi vie minut kotiin, piste. Minulle tuli siitä paha olo enkä voinut hillitä kyyneliä. Seiskaluokan opettaja olisi varmasti auttanut tuolini työntämisessä, mutta hänellä oli kiire pitämään tuntia.

Avustajani oli kuulemma valvonut koko yön tuon yhden viestin takia. Hän täyttää ensivuonna 50-vuotta, eihän hän millään voi jaksaa. En minä vammaani valinnut, ei tämä minustakaan ole hauskaa. Avustajan työhön kuitenkin kuuluu myös pyörätuolin työntäminen. Syitä löytyy aina.

Menin siis taksilla kotiin. Kysyin kuskilta lupaa valittaa ja sain sen. Kuski oli pahoillaan puolestani, ja totesi ettei bussipysäkille voinut olla kahta kilometriä. Minulla olisi kyllä ollut turvavyö. Repustakin olin tyhjentänyt kaiken mahdollisen. Asia ei siis ollut siitä kiinni, niin oli vain päätetty.

Avustajani lupasi kyllä viedä Katri Vala-tutkielmani äidinkielen opettajalle. Sen tutkielman eteen tein töitä koko talviloman. Ei tässä kuitenkaan siitäkään ole kysymys, tämä on perjaatekysymys. Itsemääräämisoikeuteni on ohitettu!